6.5 Yhteenvetoa ja tulkintaa homomiesten ja lesbojen asemasta 1983 - 1989

Lehden numerossa 5 - 6/1982 uusi päätoimittaja oli pääkirjoituksessaan todennut, että yksi SETA-lehden tehtävistä on toimia välineenä kertoa, että "tällaisia me olemme". Tulevien lehtien pohjalta piirtyi kuva nykyajan suomalaisista homoista ja lesboista nuorina avoimina opiskelijoina tai muutamana "ulos tulleena" julkisena henkilönä taiteen ja kulttuurin alalta. Vapautuspäivien joukkokuvissa oli paljon ennen kaikkea nuoria naisia. Toisaalta lehti toistuvasti tarjosi laajimmat artikkelinsa historian homoseksuaalien miesten ristiriitaisesta elämästä sekä Itä-Euroopan homoseksuaalien elämästä sairausleiman ja näkymättömyyden pinteessä vailla oikeutta järjestäytyä ja ilman tapaamispaikkoja.

Miksi juuri Itä-Euroopasta tuli SETA-lehden kummilapsi? Osaksi tämä johtui varmaankin toimittajien omasta kiinnostuksesta Itä-Euroopan asioihin sekä Suomen geopoliittisesta asemasta idän ja lännen välissä. Mutta homopoliittisesti seikkaa voisi tulkita toisin. Suomi oli jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden homoja ja lesboja koskevista uudistuksista. Vuosikymmenen lopulla myös Ruotsi sai syrjintäsuojalain. Kehotuskieltopykälä on Suomessa edelleen voimassa. Mutta homona ja lesbona eläminen monimuotoistui ja vapautui 1980-luvulla. Aidsin ensi vaiheita lukuunottamatta homojen ja lesbojen mieltäminen syrjinnän uhreina väistyi. Avoimet homot ja lesbot kertoivat heihin suhtauduttavan enimmäkseen myönteisesti. Suomeen tuotiin homo- ja lesboelokuvia ja niitä näytettiin myös televisiossa. Kustantamot julkaisivat homo- ja lesbokirjailijoiden teoksia. Avoimemman sukupolven esiinmarssi osoitti, ettei homomiehiä ja lesboja voinut enää pitää syrjinnän ja siitä johtuvan itsesyrjinnän avuttomina uhreina. Syrjintää oli vaikeata konkretisoida esiin nostettaviksi tapauksiksi, kuten 1970-luvulla vielä saattoi tehdä kehotuskieltopykälän sensuroivan vallan ja sairausluokituksen takia.

Claudie Lessellier (1987b) totesi, että jokaisen alistetun ryhmän kamppailun tärkein hetki on se, jolloin ryhmä pystyy määrittelemään sortajansa. 1980-luvun hämmennys lienee osittain kyvyttömyyttä määritellä sortaja. Miesvaltaisen, heteroseksistisen sukupuolijärjestelmän määritteleminen sortajaksi vuosikymmenen alussa ei saanut homoliikkeeltä yksimielistä siunausta, vaan tämän näkemyksen omaksuivat ainoastaan lesbofeministit. Homofobiasta puolestaan tuli pelastava taikasana homoliikkeelle.

Itä-Eurooppa tarjosi esimerkin homojen järjestelmällisestä syrjinnästä työleirituomioineen. Itä-Euroopassa homo oli edelleen uhri ja myös sortaja oli selkeästi osoitettavissa. Niin kauan kuin homo on suoran syrjinnän kohde, voidaan hänet selkeästi määritellä. Hänet määritellään suhteessa johonkin, suhteessa sortajaansa. Tuossa asetelmassa homoseksuaalisuus on uhrina olemista eikä jonkin haluamista tai joksikin tulemista. Kun uhri-sortaja -asetelma väistyy, kuten Suomessa ilmeisesti 1980-luvulla tapahtui, ei homoseksuaalisuuden määritelmäksi enää riittänyt se, että se on samansukupuolista rakkautta.

1980-luku jätti homoliikkeen uuteen tilanteeseen. Homot ja lesbot eivät olleet enää uhreja eikä ollut enää selkeästi määriteltyä syrjijää. Homoliike saattoi painostaa poliittisia päättäjiä ja syyttää heitä saamattomuudesta ja rohkeuden puutteesta. Kuitenkin suurimmissa kaupungeissa homomiesten ja lesbojen elinolot olivat ylittäneet lakien ja pykälien luomat rajat. Identiteetti, elämäntapa, yhteisö ja oma kulttuuri on niin yksilösubjektin kuin kollektiivisubjektinkin oman toiminnan ja haluamisen ja joksikin tulemisen alue. Julkisen vallan toimenpiteet eivät ole enää välttämättömiä siinä vaiheessa, kun alistettu ryhmä ei enää ole suorien syrjivien toimenpiteiden ja synnin, rikoksen ja sairauden leimojen raskauttama.

Seuraavassa luvussa käsittelen 1980-luvun homoliikkeen keskeisten käsitteiden - homofobian, avoimuuden ja identiteetin - taustaa. 1970-luvun lopulta lähtien käsitteet ovat olleet runsaasti esillä erityisesti psykologisessa homo- ja lesbotutkimuksessa. Viime aikoina homoliikkeen poliittiset strategiat ovat rakentuneet homofobian, avoimuuden ja identiteetin ympärille, mutta yksimielisyyttä strategioiden toimivuudesta ei ole.