6 SETA-lehdet 1983 - 1989: identiteettihämmennyksestä identiteettiylpeyteen?

6.1 Missä on vastustaja?

Ensimmäisessä uuden toimittajakunnan tekemässä SETA-lehdessä uusi päätoimittaja luonnehti lehden tehtävää seuraavasti pääkirjoituksessaan "Uudella tiellä":

"Muutos on välttämätön. Näin totesivat ne setalaiset, jotka kesällä kokoontuivat pohtimaan lehtemme tilaa. -- SETA-lehdellä on - tai pitäisi olla - ainakin kaksi tehtävää. Se on toisaalta setalaisten ja muiden samoinajattelevien yhdysside. Toisaalta sen olisi oltava jonkinlainen tavaramerkki, jonka voimme ojentaa jokaiselle vastaantulijalle: ota ja lue, tälläisia me olemme. Lehti on huonosti vastannut viime aikoina tähän tarpeeseen." (SETA 5 - 6/1982.)

SETA-lehti palasi takaisin 1970-luvun teemoihin. Esimerkkejä esitettiin jälleen syrjinnästä, tasa-arvon puuttumisesta ja ihmisoikeuksien polkemisesta. Seksuaalivähemmistöt, normit, asenteet, roolit, sivistysvaltio, asiallinen tieto ja ennakkoluulot olivat keskeisiä käsitteitä ensimmäisissä lehdissä kaudella 1983 - 1989. Vanha vihollinen Kristillinen liitto sai jälleen palstatilaa. Katseet kääntyivät uudelleen eduskuntaan. Homojen ja heterojen samanlaisuutta ja yhteisen tekemisen tärkeyttä korostettiin. 'Lesbosta' tuli 'lesbolainen' ja 'hintistä' 'homoseksuaali'. Aluksi ennen kaikkea lesbo-sana lähes tyystin katosi lehdestä.

SETA-lehti etsi uutta viholliskuvaa. Tämä löytyi aluksi uusmoralismista. Myös poliisin suhtautuminen puistoissa liikkuviin homoseksuaaleihin herätti huomiota.

"Uusmoralismin rynnätessä myös syrjäiseen maahamme ovat siveydenvartijoiden katseet kohdistuneet taas kerran pornokauppoihin. Säkkikaupalla on raahattu poliisin iltojen iloksi erilaista viihdeaineistoa kuten homopornoa. Kenethän olisi nyt pantava uudelleenkoulutukseen? Homoseksuaalisuus kun samaistetaan lapsi- ja väkivalta-aineistoon." (Pääkirjoitus SETA 2/1983, 3.)

Lehti 3 - 4/1983 oli Mikä mies -numero.

"Tämänkertainen lehtemme on miesnumero. Esillä on monenlaisia miesmalleja. Toivottavasti tämä numero osuu etenkin sellaisen suomalaisen käteen, jonka mielestä homoseksuaalinen mies on edelleen se käsilaukkua kantava, naismainen, koko kylän naurunaihe." (Pääkirjoitus mt., 2.)

Lehden tarjoama ainoa homomiesmalli oli nahkakundi, "SETAn machopoika". Tom of Finlandin haastattelussa "Tom piirtää unelmamiehiä" pohdittiin piirrosten suosion mahdollisia syitä seuraavasti:

"Ja ehkäpä suosion syy on myös suuntaus, joka on korvannut naismaisen homon kunnon miehellä, machotyypillä, superhomolla. Käsitys homoseksuaalisesta miehestä on todella kokenut muutoksen, jos vertaa tilannetta kymmenen, parikymmentä vuotta sitten. Käsilaukut ovat pysyvästi historiaa!" (SETA 3 - 4/1983, 47.)

Homoseksuaalisuutta elokuvissa käsiteltiin artikkelissa "Vaarallista rakkautta valkokankaalla" (SETA 2/1983, 4 - 9).

"Russon kirjan suuri merkitys on siinä, että se osoittaa konkreettisesti, miten kuva homoista naismaisina, kaksimielisinä ja avuttomina oli elokuvateollisuuden tietoisen ja järjestelmällisen tuotekehittelyn tulos. --Vakavampi siirto oli homojen ja epäsosiaalisuuden samastaminen. "Homoseksuaalisesti" esiintyvät roolit sijoitettiin usein yhteiskunnan laitamille ja perheen ulkopuolelle, teatterin, muodin, tanssin maailmaan." (Mt., 6.)

Rauhanliikkeen ja siviilipalveluksen sijasta SETA-lehdessä kirjoitettiin homojen tilanteesta armeijassa.

"Homoseksuaalisuus sinänsä ei ole syy kieltäytyä asepalveluksesta. Homoseksuaali selviää palveluksesta siinä missä muutkin. Paljastuminen johtaa kuitenkin syrjintään, painostukseen ja jopa väkivaltaan. Tämän vuoksi monelle seksuaalivähemmistöihin kuuluvalle varusmiespalvelus on ylivoimainen haaste. Vasta kun asenteet muuttuvat ja tieto lisääntyy, voi avoimesti homoseksuaalinenkin henkilö ennakkoluuloitta mennä armeijaan." (Pääkirjoitus SETA 1/1984.)

Miehuus askarrutti SETA-lehden tekijöitä. Lesbot olivat lähteneet kartoittamaan omaa kokemustaan naisina ja lesboina. 1983 - 1984 SETA-lehti halusi toisaalta julistaa homomiehen miehisyyttä mutta toisaalta lehdessä kerrottiin myös homomiesten kapinasta sukupuolirooleja kohtaan ja halusta vapautua miehisistä vaatimuksista (ks. esim. SETA 3 - 4/1983). Lehdessä esitetty kulttuuri oli useinkin falloskeskeistä, samoin kuvitus.

Naisia SETA-lehti ei tyystin unohtanut mutta lesbot kylläkin. Naisliikkeestä oli artikkeleita mutta lesboista tai lesboliikkeestä ei ennen numeroa 4/1984, joka oli naisteemanumero. Lesbojen tultua uudestaan toimituskuntaan numerosta 2/1985 lähtien SETA-lehden ongelmallinen suhde mieheyteen vapautui. Lehden kyvyttömyys saada haltuunsa homokokemusta ilmeni myös siinä, että ennen lesbotoimittajien tuloa lehti käsitteli runsaasti heterojen perhe-, seksuaalisuus- ja rooliongelmia. Näistä ongelmista kirjoittaneet olivat useimmiten heteroseksuaaleja.

Perheteemanumerossa "Epäpyhä perhe?" kirjoitti lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan seuraavasti:

"Länsimainen perhejärjestelmä on kriisissä. Yhteiskunnan peruspilarina pidetty ydinperhe on tilassa, josta on vain yksi tie eteenpäin: uudet ja kehittyvät, erilaiset yhdessäelämisen muodot. Tälläista kehitystä eivät vastusta ainakaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, jotka ovat aina tunteneet ydinperheajattelun vieraaksi, teennäiseksi ja rajoittavaksi. -- Toivottavasti tulevaisuudessa myös meillä päästään keskustelemaan tärkeämmistä aiheista kuin siitä kuka tekee kotona taloustyöt tai millainen on pehmeä mies. Monissa homoseksuaalisissa asumisyhteisöissä tai kahden ihmisen liitoissa tällaiset asiat eivät ole koskaan olleet päällimmäisiä ongelmia." (SETA 5/83.)

Myös toisissa SETA-lehdissä esiteltiin homoseksuaalit edelläkävijöinä.

"Homot murtavat perinteisiä sukupuolirooleja. Homot kiistävät tuotantoyhteiskunnan arvot sillä, että homoseksuaalinen suhde ei tuota lapsia." (SETA 2/1986, 11.)

Lehdessä kasvoi sellaisen korkeakulttuurin osuus, jossa homotematiikka on sivujuonena. Homoseksuaaliksi tiedettyjen taiteilijoiden, kirjailijoiden ja elokuvaohjaajien tuotannon esittely sai erityisen paljon tilaa. Christer Kihlman, Rainer Werner Fassbinder, Jean Genet, Allen Ginsberg, Pentti Holappa, valokuvaaja Robert Mapplethorpe, Tennessee Williams, Christopher Isherwood ovat lehdissä 1/1983 - 1/1985 esiintyneitä nimiä.

SETA-lehdistä löytyy samoja piirteitä kuin Lessellierin tutkimasta ranskalaisesta homolehdistöstä. 1950- ja 1960-luvulla julkaistun Arcadie-lehden mukaan homoseksuaalisuus ja homoseksuaalina oleminen tarjoaisivat arvoja yhteiskunnalle. Nämä arvot olisivat eettisiä ja kulttuurisia. Koska homot kohtaavat ongelmia, jotka ovat heteroille vieraita, on heillä kyky käsittää asioita uudella tavalla. He ovat kekseliäitä uudistajia. Heillä on elämän ja yhteiskunnan tuntemusta, jota muiden on mahdoton saavuttaa. Siten homoilla on sellainen näkemys maailmasta, josta koko ihmiskunta voi hyötyä. Tämä puolustaisi homojen kunniallisuutta ja integraation välttämättömyyttä. Kysymys paikasta yhteiskunnassa, kulttuurissa ja ihmiskunnassa koskee yhtälailla lesboja, mutta Lessellierin tutkimana aikakautena lesbojen oli homomiehiä vaikeampaa asettaa tätä kysymystä. Homomiesten ja lesbojen tilanne miehinä ja naisina oli ja on erilainen. Sorretut homomiehet ja miehet kaikissa vähemmistöissä voivat toimia subjekteina. Heillä on pääsy universaaliuteen, joka edelleen konstruoidaan maskuliinisena jokaisessa sivilisaatiossa. Naiset taas on ajateltu luonnon tai kohteen kaltaisiksi. (Lessellier 1987a, 131, 132.)

SETA-lehti alkoi kartoittaa sosialististen maiden homomiesten tilannetta. Itä-Eurooppaa käsittelivät seuraavat artikkelit: "Homona DDR:ssä" (SETA 5/1983), "Homoliike Neuvostoliitossa" (1/1984), "Vaaleanpunainen Itä-Eurooppa" (SETA 2/1985), "Itä-Saksa tienhaarassa" ja "Kolme homoa, yksi äiti, kotimaa DDR" (SETA 1/1988), "Unkari" ja "Romania" (SETA 3/1988), "Neuvostoliitto muuttaa suuntaa - gaynostin aika" (4/1988), "Näin Neuvostoliitossa. 'Kolmen apinan' syndrooma" (SETA 1/1989), "Oikeudenkäynti Tsekkoslovakiassa" ja "Puola, vahvojen miesten maa" (SETA 2/1989), "Matka Tarttoon" ja "Moskovalainen iltapäivä" (SETA 3/1989), "Viipurissakin on homoja" ja "Glasnost tekee tuloaan" (SETA 4/1989). Myös Aasian homoseksuaalisuuden historiasta kirjoitettiin. Kirjoitukset käsittelivät miesten homoseksuaalisuutta: "Homoseksuaalisuuden historiaa Aasiassa" (3/1987), "Samuraiden rakkaudet" (4/1987), "Leikatun hihan rakkaus. Homot Kiinan historiassa" (2/1988). Vastaavasti tämän ajan länsieurooppalaisen ja amerikkalaisen homo- ja lesboliikkeen seuraaminen jäi pois lukuunottamatta pikku-uutisia. Aids vei myös osansa lehden palstatilasta. Homoliikettä käsiteltiin kuitenkin muutamassa laajassa artikkelissa. "Vaaleanpunaisia kolmioita, historian taitekohtia" (SETA 1/1983) kirjasi käänteitä homoseksuaalien asemassa Saksassa viimeisten sadankymmenen vuoden aikana. "SETAn 15 vuotta - ja vähän enemmän" (SETA 2/1989) puolestaan kertoi suomalaisen homoliikkeen vaiheista, Psyken ja SETAn syntymisestä ja taitekohdista.