5.3 Näkymätön näkyväksi

Avoimuusteemaan liittyivät muun muassa seuraavat kirjoitukset: "Julkisesti homo - ja silti yhä poliitikko", "Kirje kotiväelle. Lesbotytön kirje perheelleen." (SETA 1/1980), "Näkymätön näkyväksi! Pussi pois päästä yhteiskunnassa." (SETA 2/1982), "Homot ylös kellarista. Vapautuspäivien koko kuva.", "Vapautuminen - elää avoimesti hinttinä tai lesbona" (SETA 3/1982).

Yhteiskunnan syrjinnän sijasta lehti alkoi käsitellä itsesyrjintää ja homojen ja lesbojen näkymättömyyttä. "Useimmat syrjivät itse itseään" (SETA 3/1980) käsitteli kokemuksia avoimuudesta työpaikalla sekä syitä homouden tai lesbouden salaamiseen työtovereilta. Lehden 2/1982 pääkirjoituksessa oli seuraavaa:

"Näkymätön mies tai yhtähyvin näkymätön nainen. Hänet voi nähdä kaikkialla. Hän ylittää katua, menee kauppaan, ostaa piimää. Mutta mainoksessa, jossa isä, äiti ja kaksi lasta syö ja juo, hänet on unohdettu. Elääkö hän ilmasta vai nauttiiko hän päivällisensä komerossa? -- Voit katsoa televisiota koko illan ja lukea sanomalehden alusta loppuun. Kokonaiset romaanisarjat vaikenevat hänestä. -- Näkymätön mies on homo ja näkymätön nainen on lesbo. Muitakin kuuluu näkymättömiin ihmisiin. Sadoin tuhansin näkymättömin käsin he tekevät näkymätöntä työtään. Näkymättömiä ovat heidän oikeutensakin. On avattava silmiä, on lakattava vaikenemasta, on tehtävä näkymätön näkyväksi. On vedettävä verhot pois ihmisten väliltä!" (Pääkirjoitus SETA 2/1982.)

Olennaiseksi osaksi homomiesten ja lesbojen näkyväksi tekemistä tulivat vapautuspäivät. Vapautumista kuvasi lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan seuraavasti:

"Kuka tarvitsee vapautumista? Meistä jokainen. Vapautuminen on saada tietoa siitä ettemme ole yksin, taistella oikeus sanoa mielipiteemme julki, mahdollisuus toteuttaa itseämme kätemme työllä ja kosketuksella. Vapautuminen on yhtä kuin saada sisäinen varmuus omasta arvosta ja ulkoinen turva sortoa, vähättelyä ja vaikenemista vastaan. -- Vapautuminen merkitsee meillä kivistä tietä vapauteen. Yhtä kaikki se on kuljettava - joka tasolla, kaikkia kanavia myöten, jokaisen ihmisen sopukoissa. Vapautusviikko oli vain lähtölaskenta tälle pitkälle marssille. Koko vuosi on meille vapautusvuosi ja koko maailma sen tapahtumapaikka. Sinäkin osallistut siihen." (SETA 3/1982, 3.)

Lehdessä raportoitiin niin helsinkiläisistä kuin tukholmalaisistakin homojen ja lesbojen vapautuspäivistä. Vuonna 1981 SETAlla oli ensimmäistä kertaa viranomaisten lupa mielenosoitusmarssiin. Vapautuspäivien kulkueeseen osallistui sata ihmistä, joista valtaosa oli naisia.

"Yksi vaikenemisen muuri oli jälleen ylitetty. Tämän huomasi myös poliisi, joka takavarikoi kyltin KEHOTAMME HOMOSEKSUAALISUUTEEN ja nosti siitä rikosilmoituksen. Tämä ei suinkaan marssijoita pysäyttänyt. Heti Senaatintorille saavuttua kerättiin parikymmentä allekirjoitusta kirjalliseen kehotukseen [homoseksuaalisuuteen]. Allekirjoittajat tullaan aikanaan kutsumaan kuulusteltaviksi." (SETA 3/1981.)

Mitä tästä julkisesta homoseksuaalisuuteen kehottamisesta ja rikoksesta kehotuskieltopykälää vastaan loppujen lopuksi seurasi? Sen kertoi lehden 6/1981 pääkirjoitus.

"Olipa kerran aika jolloin homoista ei puhuttu Suomessa. Ei ainakaan muualla kuin Kallessa ja kumppaneissa, ja homojen omissa pikku lehdissä. Mikä olisi ollut vaietessa, olihan hiljaisuus sinetöity kokonaisen lakipykälän painolla. Vaan kevyeksipä on kehotuskieltopykälä osoittautunut. Ketään ei ole sen perusteella tuomittu. Toukokuussa ilmiantoi parikymmentä homoa itsensä, rikoksena homoseksuaalisuuteen kehottaminen. Viranomaiset päättivät aikansa asiaa pohdittuaan, että kyseessä on vähäpätöinen rikos ja "anteeksi annettava ajattelemattomuus". -- Homoseksuaalisuuden ympärillä vallinnut hiljaisuuden muuri on murtunut. Tuskin on olemassa ainoatakaan itseään kunnioittavaa sanomalehteä, jonka palstoilla ei homoja olisi kaiken kansan kummasteltavaksi esitelty. Televisiossa ja radiossakaan ei enää pelätä sensuurin saksia, tästä olivat oivana osoituksena lokakuussa esitetyt kaksi tv-ohjelmaa. Onko kaikki nyt sitten hyvin? Ei ole. -- Pienet tiedon muruset hukkuvat vaikenemisen ja epätiedon harmaaseen tulvaan. -- Epätietoa vastaan tarvitsemme edelleen omaa lehteä. Tarvitsemme aineistoa minäkuvallemme ja rakennustarpeita lähimmäistemme ymmärrykselle. Tarvitsemme homotietoutta, tarvitsemme ihmistietoisuutta!" (SETA 6/1981, 3.)

Kehotuskieltopykälää rikkova suora toiminta ei saanut kampanjaan osallistumattomien homoseksuaalien suosiota osakseen.

"Muut homoseksuaalit vaikuttivat pelästyneiltä, jopa suuttuneilta. Kuulin monesti, mitä huonoja seurauksia teolla voisi olla, kuinka se voisi lisätä ennakkoluuloja, synnyttää aggressioita, jne.. Voimakkaimmat aggressiot tulivat juuri homoseksuaalien taholta." (SETA 6/1981, 11.)

"Kehotamme homoseksuaalisuuteen" -kampanjaan osallistuneista useimmat olivat 22 - 26-vuotiaita. Merkittävä osa heistä oli opiskelijoita. Homoseksuaalisten tekojen dekriminalisoinnista oli nyt kulunut kymmenen vuotta. Uusi homo- ja lesbosukupolvi oli astunut esiin ja heidän unelmansa olivat olennaisesti erilaiset kuin aiemman polven. Näkymätön oli tehtävä näkyväksi. Oman homo- ja lesbokulttuurin kaipuu oli osa tätä. Homo- ja lesbokokemuksen tulkitsijat alkoivat enenevästi näkyä lehdessä.

SETA-lehti järjesti novellikilpailun, jonka satoa lehdessä julkaistiin. Tekstejä hallitsi minämuotoisuus. Kohteiden kapina alkoi näkyä oman kokemuksen kartoittamisena, homo- ja lesbosubjektin, minän, syntymisenä (esim. SETA 6/1981).

Vapautuspäivillä tehtiin homo- ja lesbokulttuuria näkyväksi tanssin, musiikin ja teatterin keinoin. Lehdessä oli artikkeleita myös ulkomaisista kokemuksen tulkitsijoista. Lesbot kirjallisuudessa ja musiikissa esiteltiin numerossa 1/1980.

"'Olemme lesboja, jotka liityimme yhteen antaaksemme muodon ajatuksillemme, tunteillemme ja unelmillemme taistellessamme naisten sortoa vastaan ja tukiessamme muiden sorrettujen ihmisten vapaustaistelua.'" (Berkley Women's Music Collective) (SETA 1/1980, 19). "Uuden muotoutumassa olevan lesbolaisen todellisuuden tulo kirjallisuuteen on tapahtunut, paluuta ahdistuksen aikaan ei enää ole." (SETA 1/1980, 27.)

"Ravisteleva Petra von Kant. Fassbinderia Porin teatterissa.", "Nijinsky - Jumalan klovni. Erilainen elokuva", "Romaani kuin julistus. -- kirjoittaa James Baldwinista" - siinä oli lehden 4/1980 kulttuuriosuus. Lehdessä 1/1981 käsiteltiin muun muassa englantilaista homoteatteriryhmää "Alan & Alex, Gay Sweatshop Theatre" sekä kirjailija Onni Hallaa, varhaista homoeroottisten tuntemusten tiedostajaa ja kuvaajaa. Alan Hardingin ja Alan Popen, homoteatteriryhmän jäsenten, haastattelusta siteeraan joitakin kohtia, koska ne ilmentävät tämän aikakauden SETA-lehteä.

"Mielestäni hyvän homoteatterin tärkein päämäärä on kulttuuri, joka antaa homoseksuaaleille ylpeydentunnetta. -- Mutta homoteatterin tarkoitus on mielestäni siinä itsessään, sen päätehtävänä ei pidä olla heteroseksuaalien valistaminen. Sen tulisi olla ensi sijassa homoille tarkoitettua. -- Homoteatterin tehtävänä on usein tukea muita homoja. -- On hyvin tärkeää, että meillä homoilla on esim. homomusiikkia, sillä meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista homomusiikkia tai omaa kulttuuria. Meidän on aina täytynyt suunnilleen kerjätä, lainata tai varastaa heteroteatterilta." (SETA 1/1981, 8 - 12.)

Myös homoelämää eri maissa käsiteltiin. Kansainvälisistä homo- ja lesbokokouksista raportoitiin laajasti samoin pohjoismaisten homojärjestöjen tapaamisista. Kanadalaisen The Body Politic - homolehden tekijäkollektiivi kertoi seuraavia ajatuksia:

"Tiedotusvälineet yleensäkin luovat identiteettiä (myöskin todellisuutta). Ennen homotiedotusvälineiden olemassaoloa homot saivat tietoisuutensa heteroiden tiedotusvälineistä. Me harjoitamme juuri samaa todellisuuden muokkausta. -- En tiedä tuleeko sellainen aika jolloin emme sitä enää tarvitse. Nähdäkseni tulemme aina olemaan vähemmistö, eri asemassa kuin heterot ja oman itse kontrolloidun identiteetin tarpeessa." (SETA 3/1981, 17.)

Myös suomalaisen homoelämän kuvaus saa uusia sävyjä. Viimeistään vuosikymmenen taitteessa homodisko institutionalisoitui helsinkiläisessä homo- ja lesboelämässä. SETA-lehti 4/1981 raportoi ravintola Vanhan Polin homoilloista.

"Studio 302 on vahvistamattoman käsityksen mukaan pohjoismaiden suurin gaydisko. Tämä heijastaa suomalaisen homokulttuurin diskokeskeisyyttä. Muualla niin yleisiä hinttibaareja ei meillä ole, on vain yksittäisten kapakoiden kuten Vanhan Kellarin baaritiskit. Omalaatuista on myös huviteollisuuden tuoton suunta, joka on hyvin järjestökeskeinen. Tuskin missään muualla diskot ovat siinä määrin järjestöjen käsissä. -- On jouduttu kierteeseen: valtio ei maksa, niinpä täytyy sijoittaa diskoiluun." (SETA 4/1981, 4, 5.)

Suomalaisen homoelämän Helsinki-keskeisyys synnytti myös uuden ryhmän, seksuaalipoliittiset pakolaiset. Homoseksuaali on sekä maassa muuttaja että maasta muuttaja. Vuonna 1980 oli Tukholman SETAa vastaavan järjestön RFSL:n jäseninä jo yli 300 suomalaista.

"SETAan tulee vuosittain useita kymmeniä Helsinkiin muuttaneita homoseksuaaleja. Useimmat heistä ovat nuoria, moni vailla asuntoa, työtä ja koulutusta. -- Viralliset maassamuuttotilastot antavat aiheen olettaa, että Helsinkiin muuttaisi vuosittain lähes tuhat homoseksuaalia. Todellinen luku saattaa olla huomattavasti korkeampi, sillä muiden suurkaupunkien tavoin Helsinki tarjoaa homoseksuaalisesti tuntevalle ihmiselle tapaamispaikkoja, vapaa-ajanvietto- ja toimintamahdollisuuksia, toisin sanoen parempia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiselle - ainakin päällisin puolin." (SETA 4/1980, 4, 5.)