5 SETA-lehdet 1980 - 1982: ulos kuoresta -kampanja alkaa

5.1 Yleistä luonnehdintaa

1980 SETA-lehden päätoimittajaksi tuli nainen. Vuoden ensimmäinen numero oli SETA-lehden historian ensimmäinen kokonaan naisten tekemä numero. Kannessa oli kaksi toisiaan halaavaa naista sekä teksti "Naiset naisista". Lehden muistiossa kerrottiin, että lehteä jaettiin noin 500 asiantuntijalle, päätöksentekijälle ja vaikuttajalle. Näistä 160 meni lääketieteellisille järjestöille ja alalla toimiville, 200 kansanedustajille, 20 yhteiskuntatieteilijöille ja 40 kirkon työntekijöille. Jakaumasta käy ilmi, että tuolloin sairausleiman ja kehotuskieltopykälän takia pääasialliset painostuksen kohteet olivat lääketiede ja lainsäätäjät. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta 1981.

Lehden sisällössä näkyivät amerikkalainen lesbofeministinen ja gaykirjallisuus. Syrjintä- ja vähemmistöretoriikan tilalle tulivat uudet käsitteet: patriarkaatti, todellisuuden rakentaminen, identiteetti, oma minuus, homosorron historia. Homo- ja lesbopiiri, erilliskulttuuri käsitteellistettiin yhteisöksi ja homojärjestöstä tuli homoliike. Homoseksuaali-sana esiintyi lähinnä lainmuutoksia tai sairausluokitusta koskevissa kirjoituksissa. Sanaparia homot ja lesbot tai hintit ja lesbot käytettiin yhteisöä ja liikettä koskevissa artikkeleissa, toisin sanoen jäsenistöön kohdistuvissa kirjoituksissa. Ruohonjuuritason käsite alkoi myös esiintyä.

Aikakautta voisi myös luonnehtia "kunniattomuuden ajaksi" siinä mielessä, että maininnat ja kirjoitukset pedofiliasta, sadomasokismista, nahkamiehistä, sukupuolitaudeista, saunoista ja homobaareista lisääntyivät merkittävästi. Homoseksuaalisuus 'inhimillisen rakkauden muotona', jota pysyvässä parisuhteessa vaalitaan, sai rinnalleen 'salatun seksuaalisuuden'. Ulkotapaamispaikoista alettiin ilmoittaa lehdessä. Tämä käytäntö poistui SETA-lehdessä 3 - 4/1983 aidsin tultua Suomeen. Transvestiittiryhmä sai kaudella 1980 - 1982 lehdestä palstatilaa, jota sillä ei myöhemmin enää ole ollut.

Kolme vuotta kestänyt kausi merkitsi murrosta suhteessa 1970-lukuun sekä poikkeamaa suomalaisen homoliikkeen valtavirrasta. Lehdessä oli runsasti artikkeleita liikkeestä, yhteisön rakentamisesta, homo- ja lesbopolitiikasta, vapautumisesta, itsesyrjinnästä ja ennen kaikkea avoimuudesta, "ulos kuoresta" -kampanjasta. Homofobin käsite alkoi myös esiintyä, mutta siitä tuli yksi avainkäsitteistä vasta myöhemmin 1980-luvulla.