4.2.2 Tavoitteena luokitteluiden kumoaminen

"Kun homoseksuaalisuus on lakannut olemasta ongelma, siitä ei enää tarvitse puhua julkisuudessa" (SETA 2/1975, 3). SETA-lehdistä löytyy runsaasti todisteita olettamukselle, että 1970-luvulla SETA pyrki kumoamaan kategoriat, luokittelut. Tätä tukevat lehden pääkirjoitukset, joissa kerrottiin, että tavoitteena on tehdä SETA tarpeettomaksi. Myös kielteistä suhtautumista erilliskulttuuriin voidaan tulkita kategorioiden kumoamispyrkimyksestä käsin. Myös tutkimuksissa, joihin SETA-lehti tukeutui artikkeleissaan, pyrittiin purkamaan erot homoseksuaalien ja heteroseksuaalien välillä. Tavoitteena oli siis yhteiskunta, joka olisi sokea seksuaaliselle suuntautumiselle.

Kinseyn tutkimuksiin viitattiin mm. vuoden 1975 lehdissä. SETA-lehdessä 2/1979 viisisivuinen artikkeli "Tietoa, ei moralisointia" esitti Kinseyn johtopäätöksen, että homoseksuaalisuutta ei ollut olemassa. Oli ainoastaan homoseksuaalisia tekoja ja homoseksuaalisia suhteita. (Conrad & Schneider 1980, 198.) Kinseyn tutkimuksissa myös lesbous konstruoitiin seksuaalisena kokemuksena, josta kuka tahansa nainen voi nauttia. (Kitzinger 1987, 46, 47.)

Homoseksuaalisuus määriteltiin kyvyksi kokea rakkautta ja myös seksuaalista kiintymystä saman sukupuolen ihmiseen.

"Se ei rajoitu pelkästään seksuaalisuuteen, vaan homoseksuaaliseen suhteeseen liittyy samanlainen rakkauden kokeminen, yhdessäelämisen tarve ja vastuuntunne kuin heteroseksuaaliseenkin (miehen ja naisen väliseen) suhteeseen. Speijerin raportin mukaan homoseksuaaliset ja heteroseksuaaliset suhteet ovat täysin rinnastettavissa toisiinsa." (SETA 2/1975, 15.)

Väitteet siitä, että homoseksuaalisuus olisi valittu taipumus torjuttiin virheellisinä käsityksinä, joita Suomen kirkko ja kristilliset piirit levittivät. Ihminen ei voisi valita seksuaalista suuntautumistaan. Myös homoseksuaalisuuden ylihistoriallisuuteen viitattiin. (Ks. esim. SETA 2/1975, 15.)

Myönteisestä suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ei lehden mukaan seuraisi minkäänlaista uhkaa yhteiskunnalliselle järjestykselle.

"Koska homoseksuaalisuus ei leviä, vaikka se hyväksytäänkin, tulee sukua jatkavien heteroseksuaalien suhteellinen määrä pysymään ennallaan" (SETA 2/1975, 16). "Suomen kirkon piispojen kanta on, että homoseksuaalisuuden leviäminen ilmentää aikakautemme moraalista rappeutumista. Kirkon jyrkän linjan edustajat pitävät homoseksuaalisuuden sallimista vieraan valtion yrityksenä kaataa suomalainen yhteiskuntajärjestys. -- Ainoa yhteiskunnallinen seuraus homoseksuaalisuuden hyväksymisestä lienee, että kaksisataatuhatta kansalaista voivat paremmin hyödyttää yhteiskuntaa, koska heidän ei enää tarvitse elää alituiseen psyykkisessä paineessa." (Mt., 18.)

Claudie Lessellierin mukaan homoseksuaalisissa diskursseissa näkyy jännitys toisaalta kategorian vahvistamisen (antamalla kategorialle uusi merkitys) ja toisaalta koko kategoriointijärjestelmän kumoamisen välillä. Tämä jännitys saattaa tuottaa kaksi vastakkaista diskurssia. (Lessellier 1987b, 93.) SETA-lehdissä pyrittiin kategorioiden kumoamiseen mutta toisaalta korostettiin homoseksuaalisuuden olevan vähemmistökokemus. SETA-lehdissä kieltäydyttiin pohtimasta homoseksuaalisuuden mahdollisia syitä aikakauden homomyönteisen tutkimuksen mukaisesti. Kuitenkin homoseksuaalisuuteen synnynnäisenä ominaisuutena löytyy joitakin viittauksia.

"Jos ihminen on syntynyt homoseksuaaliksi - pidän tätä todennäköisimpänä vaihtoehtona - tai tullut sellaiseksi täysin hänestä itsestään riippumattomista syistä jossain elämänsä varhaisvaiheessa, on anteeksiantamaton vääryys, jos hänet pakotetaan heteroseksuaalisen enemmistön muottiin." (SETA 2/1977, 5.)

Pyrkimys kategorisointijärjestelmän kumoamiseen saattaa ilmetä pidättäytymisenä itsensä nimeämisestä. Siten kielletään sijoittuminen erityiseen kategoriaan. Suhteessa kategorisointeihin on kysymys myös suhteesta hallitseviin lääketieteen ja psykoanalyysin diskursseihin. (Lessellier 1987b, 91.)

Homoseksuaalisuuden kutsuminen luonnon tosiasiaksi on naturalistinen diskurssi ja yksi mahdollinen legitimaatiomalli. Tällä ei tähdätä tieteelliseen väitteeseen, vaan pikemminkin halutaan torjua ns. "selittävät" diskurssit, joiden mukaan homoseksuaalisuus olisi pahe, synti, sairaus tai kypsymättömyyttä. (Mt., 91, 92.) SETA-lehdissä on naturalistinen diskurssi esiintynyt kirkon homoseksuaalisuutta koskevien kannanottojen yhteydessä.

Lessellierin mukaan aiemmin yleisin legitimaation muoto ja hallitseva näkökulma homoseksuaalisuuteen oli lesbo- ja homoidentiteetin ajattelu "universaalina" ja "luonnollisena". Lesbouden ja homouden esittäminen luonnon tosiasiana pitää sijoittaa kontekstiin, jossa tämä diskurssi oli ainoa mahdollinen sorron ja vihamielisten väitteiden edessä. Liike ja ryhmä pyrkivät määrittelemään, mitä voidaan sanoa ja kuulla nykyajan kysymysten puitteissa. Naturalistisesta diskurssista luopuminen osoittaa, että homomiehet ja lesbot ovat saavuttaneet poliittista voimaa. (Mt., 90.)