2.2.2 Sosiaalinen konstruktionismi homo- ja lesbotutkimuksessa

Sosiaalisen konstruktionismin peruskysymys on, kuinka samansukupuoliset suhteet muuttuvat kokemuksen ja merkityksen tasolla. Konstruktionistista koulukuntaa edustavat muun muassa Jeffrey Weeks, Mary McIntosh, Ken Plummer, Karin Lutzen, Claudie Lessellier ja Celia Kitzinger.

Konstruktionistinen suuntaus kehittyi homo- ja lesbohistorian tutkimuksen ongelmista. Homovapautusliikkeen laajentuessa 1970-luvulla halusivat homomiehet ja lesbot murtaa homoseksuaalien historiallisen näkymättömyyden. Pyrittiin todentamaan lesbojen ja homojen olemassaolo kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Mutta olettamuksesta homoseksuaalisuuden ylihistoriallisuudesta oli luovuttava, sillä homoseksuaalisia tekoja ei voitu pitää homoseksuaalisuuden ongelmattomina osoittimina. Homoseksuaalisuus alettiinkin nähdä muuttuvana kokemuksena, jota muotoilee monimutkainen vuorovaikutus valtion instituutioiden, alakulttuurien ja yksilöiden välillä. (Vance 1987, 32, 33.) Seksuaaliset identiteetit nähdään sosiaalisina tuotteina. Ne ammentavat ruumiin biologisista mahdollisuuksista, jotka psyykkinen toiminta tekee merkityksellisiksi. Luonto ei määrää seksuaalisia identiteettejä, vaan ne määräytyvät yhteiskunnallisissa suhteissa. (Weeks 1985, 181.)

Sosiaalisesta konstruktionismista on tullut vaikutusvaltainen suuntaus oppositioryhmien älymystöpiireissä. Konstruktionismi ei kuitenkaan ole juuri vaikuttanut seksologiaan ja biolääketieteeseen. Niissä edelleenkin tehdään tutkimuksia ja teoretisoidaan essentialistisesti olettaen, että seksuaalisuus - erityisesti heteroseksuaalisuus - määräytyy biologisesti ja että homoseksuaalisuus on poikkeavuus, jota on selitettävä. (Vance 1987, 33.)

Carole S. Vance (1987, 33) pitää konstruktionismia uutena ortodoksiana feministisessä ja edistyksellisessä historiantutkimuksessa lesbo- ja homohistorian lisäksi. Monet homo- ja lesbotutkijat ovat kuitenkin kritisoineet konstruktionismia. Jotkut katsovat osittaisen essentialismin hyväksi. Toiset puolestaan kehottavat tutkimaan heteroseksuaalisuutta.

Essentialismissa 'luonnollinen' on alisteista yhteiskunnalliselle tai sosiaaliselle. Konstruktionismissa yhteiskunnallinen tai sosiaalinen tuottaa sen, mitä pidetään 'luonnollisena'. Essentialismissa ruumis tai biologinen on puhdasta, esisosiaalista. Konstruktionismissa puolestaan ruumis on "aina jo" kulttuurisesti kartoitettu. (Liljeström 1990, 20.)

Molemmissa, konstruktionismissa ja essentialismissa, biologinen erotetaan sosiaalisesta. Essentialismissa biologinen on primaarista, johon lisätään ideologiset ja kulttuuriset tekijät. Tätä lisäämismallia on konstruktionismi arvostellut. Konstruktionismi korostaa interaktiota, keskinäistä riippuvuussuhdetta biologisen ja kulttuurisen välillä. Essentialismin korvaaminen konstruktionismilla ei ehkä kuitenkaan ole ratkaisu biologisen ongelmaan. Biologia ei katoa korostamalla sitä, että ruumiilliset kokemukset ovat aina sosiaalisesti välittyneitä. (Mt., 20.)

Jos seksuaalisuus on sosiaalisesti konstruoitu vallitsevissa valtasuhteissa, on käsitys seksuaalisuudesta "ennen", "ulkopuolella" valtaa tai vallan "takana" kulttuurinen mahdottomuus. Yhtä mahdotonta on erottaa seksuaalisuus sen vallitsevista sosiaalisista järjestelyistä, toisin sanoen heteroseksuaalisuudesta ja edelleen sukupuolikategoriasta. (Ks. esim. mt., 20.)

Homoseksuaalisuus, lesbous ja heteroseksuaalisuus ovat historiallisesti ja yhteiskunnallisesti erityisiä samansukupuolisten ja erisukupuolisten halujen järjestelyjä (Champagne & Kinsman 1987, 27). Samanaikaisesti kun homoseksuaalisuus konstruoitiin "sosiaalisena ongelmana", konstruoitiin heteroseksuaalinen hegemonia, heteroseksuaalisuuden institutionalisoiminen ainoana sosiaalisesti hyväksyttynä elämäntapana. Heteroseksuaalisella hegemonialla vastustettiin muita mahdollisuuksia, joihin kuuluivat nousevat samansukupuoliseen seksiin perustuvat kulttuurit. Lesbojen ja homomiesten ongelmana on heteroseksuaalinen hegemonia. (Mt., 34.)

Samansukupuolisen seksuaalisuuden historiat voidaan ymmärtää ainoastaan suhteessa erisukupuolisen seksuaalisuuden historioihin ja päinvastoin. Siksi on katsottava seksuaalisuuden ja sosiaalisen sukupuolen (gender) säätelyä ja suhteita yleisemmin eikä rajoittua kapeisiin käsityksiin "lesbosta" ja "homosta". (Mt., 35.)