TRIBADIEN YÖT JA PÄIVÄT -raskauden alkuvaiheita

Vuoden 2000 tammikuun 27. päivänä istuin Tukholman yliopiston tietokoneluokassa sähköpostejani selaillen, kun päätteelle pulpahti suomalaiselta sapfo-listalta seuraavanlainen viesti:

I believe it is possible to still get some funding for a Lesbian Culture event through Helsinki 2000 city of culture juttu. I mean a weekend dedicated to lesbian art, literature, movies (etc.) - in a way of lectures, exhibitions, workshops, shows, films... Anybody (WOMAN, LESBIAN OR BI) interested in joining a team to make it come true? it should be started as soon as possible. The team can, of course, work in Finnish, and you can answer me in Finnish, too. So, will you please get off your asses, in spite of the lousy weather??

Gili Orr

Katselin viestiä sekalaisin tuntein. En siis ollut ainoa, joka oli pohtinut 'lesbokulttuurin' näkymättömyyttä kotosuomessa. Olin pyöritellyt aihetta päässäni useampaan otteeseen ja syksyllä -99 pohtinut kysymystä mahdollisen lesbokulttuuriviikon alullepanemisesta. Vaihto-opiskelu Tukholmassa tuntui kuitenkin esteeltä ryhtyä juuri nyt puuhastelemaan niinkin suuren haasteen parissa. Erinäisistä opiskeluteknisistä syistä palasin kuitenkin Suomeen alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin eli jo helmikuussa. Päätin silti edelleen olla vastaamatta Gilin Orrin vetoomukseen puolustellen päätöstä itselleni monenmoisilla kiireillä. Päätös oli urhoollinen, mutta kestämätön. Runsaan kolmen viikon kuluttua löysin itseni - tällä kertaa Helsingistä - naputtelemasta työryhmän viestiä samaiselle sähköpostilistalle:

"Mitä olisi kulttuurikaupunki Helsinki 2000 ilman lesbokulttuuriviikkoa? Mielestämme ei tarpeeksi..." olin jo kaulaani myöten suossa, mukana toteuttamassa tätä lesbokulttuurihanketta. Tarve ottaa/laajentaa omaa tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa ohitti muut päivänkohtaiset ja henkilökohtaiset kiireet. Tuntui, että oli korkea aika lesbokulttuurin astua ulos kaapista. Ajattelin, että eihän kukaan sitä tilaa tule koskaan tarjoamaan, jollei sitä itse lähde ottamaan. Eikä kukaan sitä lesbokultturiviikkoa ikinä järjestä ellei sitä itse lähde tekemään.

Alunperin kahdeksan naisen voimin aloimme miettiä, mitä lesbokulttuuriviikko voisi olla, mitä haluaisimme sen olevan ja mitä pystyisimme saamaan aikaan. Kahdeksan eri ikäistä, eri tavoin itsensä lesboksi identifioivaa naista, kahdeksan erilaista käsitystä ja mielipidettä lesbokulttuurista, ei yhtään rahaa, ja aikaakin kovin vähän, jos mielimme saada jonkinlaisen kulttuuriviikon järjestettyä vuoden 2000 kuluessa.


Tribadeista ja aidantyngistä

Jo alkuperäinen Gili Orrin viesti sapfo-listalla oli osoitettu seuraavasti: "Anybody (woman, lesbian or bi)". Kahdeksan naisen aivoriihessä ja mielipiteiden melskeessä päädyimme tulokseen, ettemme halua olla luomassa tapahtumaa joka palvelisi ajatusta jostakin yhdestä ja oikeanlaisesta lesboudesta tai lesbokulttuurista, vaan pikemminkin hakemassa foorumia erilaisten lesbouksien kulttuurille, itsensä eri tavoin lesbisesti identifioiville naisille ja heidän omalle toiminnalleen. Gilin alkuperäinen ilmaisu 'Lesbian Culture Event' kääntyi siis lähemmäksi lesbisen kulttuurin viikkoa kuin lesbokulttuuriviikkoa. Halusimme hakea tilaa paitsi erilaisien lesboidentiteettien naisille, myös bi- ja transnaisten lesbisille ulottuvuuksille. Emme halunnet olla vahvistamassa toisensa poissulkevia leirejä ei-heteronaisten vähemmistöön, vaan päinvastoin madaltaa ja ylittää olemassaolevia aidantynkiä.

Nimeksi tapahtumalle annoimme Tribadien yöt ja päivät. Inspiraation lähteenä toimi Per Enquistin näytelmä Tribadien yö, joka kertoo näytelmäkirjailija August Strindbergistä, hänen suomalaisesta vaimostaan Siri von Essenistä sekä tämän rakastajattaresta Marie Davidista. Näytelmä oli tullut uudelleen ajakohtaiseksi viime talvena, jolloin se pyöri helsinkiläisessä teatteriohjelmistossa kahtenakin eri versiona. Nimellä oli siis lesbistä kosketuspintaa vähintäinkin pääkäupunkiseudulla. Sanalla 'tribadit' halusimme viitata ylipäänsä erilaisiin lesbisiin käytäntöihin, emme joihinkin tiettyihin identiteetteihin. Samalla halusimme ottaa positiivisesti ja ylpeästi haltuun vanhan, negatiivisia merkityksiä sisältäneen sanan.

Lähdimme eräänlaisesta 'korkean' ja 'matalan' sekoittamisen ajatuksesta. Iskulause seuraavan sapfo-viestin alussa kuuluikin: ``TAIDETTA / VIIHDETTÄ / ROSKAA!!'' Otimme päämääräksemme saada viikolle mahdollisimman monimuotoista ohjelmaa. Yrittäisimme koota kirjallisuustapahtumia, työpajoja, näyttelyitä, leffoja, konsertteja, teatteria, estraditaidetta, luentoja, bileitä, yms. ja rohkaista erilaisia sateenkaarinaisia omiin kulttuuritekoihin.

Ajatellen sanaa 'kulttuuri' laajemmin elämänmuotona kuin pelkästään jonkinlaisena taidemuotona, on lesbokulttuuriin laskettava kaikenlaisen 'taiteen, viihteen & roskan' lisäksi ehdottomasti myös ns. ruumiinkulttuuri. Itse elän toivossa, että Tribadien yöt ja päivät tulisi sisältämään taide- tai viihdetarjonnan lisäksi myös ruokakulttuuria, liikuntaa, body artia - oman ruumiin merkitseminen lesboruumiiksi erilaisin tavoin on olennainen osa lesbokulttuuria, vaikkeivät kaikki tribadinaiset välttämättä niin tekisikään.

Eräs ystäväni kommentoi, kuinka tulisi olemaan mielenkiintoista, miten me Tribadien yöt ja päivät -naiset tulemme määrittelemään lesbokulttuurin. Itse haluaisin nähdä Tribadien yöt ja päivät -kulttuuriviikon lähinnä mahdollisuutena erilaisten näkemysten esittämiseen, erilaisten lesbojen, bi- ja transnaisten mahdollisesti keskenään jopa ristiriitaisten puheenvuorojen tarjoamiseen, erilaisten identiteettien liikkeellepanevan ja liikkeellä olevan voiman hersyttämiseen. Tribadien yöt ja päivät -kulttuurin voisin ajatella olevan '6tribadikulttuuria'9, sellaisia tekoja ja teoksia, joita tribadistisesti elävät naiset tänä vuonna, tässä paikassa tekevät (Helsingissä, vuonna 2000, syyskuun kolmannella viikolla) ja haluavat tehdä.


Kynnykset alentukohot

Keille nämä tapahtumat / teokset / teot sitten on tarkoitettu ? Luonnollisesti kaikille lesbisille sateenkaarinaisille. Aiemmin jo puhuin Tribadien öistä ja päivistä lesbokulttuurin 'ulostulon' paikkana. Tämän ulospäin-liikkeen lisäksi toivoisimme Tribadien öitten ja päivien voivan toimia osaltaan myös jonkinlaisena 'sisääntuloväylänä', ovena lesbokulttuuriin sellaisille itsessään lesbisiä tunteita / haluja / ulottuvuuksia kokeville naisille, jotka eivät vielä ole uskaltautuneet sisään tai löytäneet ovea lesbokulttuuriin. Ei ole helppoa tulla yksin ja uutena esimerkiksi Setan naistenbileisiin, vaikka niistä sattuisi tietämäänkin. Me työryhmäläiset toivomme kynnyksen madaltuvan viikolla, jolloin kaupungissa on monenlaisia lesbotapahtumia ja tarjolla muunkinlaista sosiaalista toimintaa kuin ravintola- tai klubikulttuuria, muunkinlaisia mahdollisuuksia sisääntuloon kuin baariraadin haukankatseen alta kulkeminen.

Eräänä haavena meillä on, että Tribadien yöt ja päivät voisivat jatkua ja ajanmittaan mahdollisesti houkutella ja rohkaista henkilökohtaiseen ulostuloon myös suomalaisia taiteilijoita. Meillä Suomessa ei lesboutensa julkisesti tunnustaneista taiteilijoista tai muista julkisista henkilöistä varsinaista ruuhkaa ole päässyt syntymään. Meiltä puuttuvat evadahlgrenit ja elisabetolsonit, joilla julkilesboina on oma tärkeä merkityksensä tavallisten ruohonjuurilesbojen elämän ja koko lesbokulttuurin kannalta.

Näyttää siltä, että Suomessa miestaiteilija voi ja saa jo nykyisin olla homo, se tuntuu vain lisäävän hänen karismaansa taiteilijana. Magnus Enckelin 'homotöistä' tehtiin oikein oma näyttelynsä. Suomalaiset ovat myös ylpeitä Tom of Finlandistaan, Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti kenties kuuluisimmasta taiteilijasta. Ei-heterot naistaiteilijat eivät ole olleet samalla tavoin näkyvissä. Myös elävät lesbotaiteilijat näyttävät suureksi osaksi tuntevan tarvetta häveliäästi salata lesboutensa. Ulostulemisen pelätään kenties siirtävän taiteilijan 'oikeiden' taiteilijoiden kategoriasta jonnekin lesbotaiteilijan ö-kategoriaan, jonkinlaiseksi omia terapiatöitään esitteleväksi epätaiteilijaksi, jota ei voi ottaa vakavasti. Itse henkilökohtaisesti uskon päinvastoin, että VAIN olemalla YLPEÄSTI LESBO voi astua yli sen vähättelyn, minkä pelkää seuraavan lesbouden julkitulosta. (Mikä vahinko, ettei allekirjoittanut ole suuri taiteilija, että voisi olla ylpeästi lesbo taiteilija ;-)


Väleistä riveille

Monien lesbotaiteilijoiden tekemästä 'heterotaiteesta' voi usein vain rivien välistä bongata lesbisiä merkityksiä. Toki rivien välistä lukemisella on oma viehätyksensä. Lesbolasit nenällä voi mainiosti lukea lesbomerkityksiä heteroteksteistäkin. Niin ikään vanha sanonta "kyllä lesbo aina lesbon tunnistaa" pitää yleensä tai ainakin usein paikkansa. Voimme siis kokea lesbotilaa myös keskellä heteroinstituutiota ja jakaa lesbisen kulttuurikokemuksen missä tahansa heterotapahtumassa. Me Tribadien yöt ja päivät -naiset haluamme kuitenkin nyt tuoda lesbokulttuuria valtakulttuurin varjosta ja rivien väleistä valoon ja riveille! Mielestämme rivien välistä lukeminen ei enää saa olla ainoa mahdollisuus.

Etnisyys on arvostettua niin populaari- kuin korkeakulttuurissakin. Etnisyyden katsotaan jollain lailla syventävän taiteiljan sanottavaa, antavan aitoutta, henkilökohtaista perspektiiviä tai vähintäinkin nautittavia sävyjä. Miksi ei siis yhtälailla 'seksuaalietnisyys' voisi olla positiivinen kvaliteetti paitsi elämässä, myöskin taiteessa?


Ensiparkaisu

Minkälainen tribadiviikko purkautuu ilmoille syyskuussa, ei riipu yksistään meistä työryhmän naisista. Me tietenkin toivomme raskauden muuttuvan ensiparkaisun myötä keveydeksi. Yksin emme kuitenkaan voi luoda keveästi ylpeää tribadikulttuuria, emmekä pistää tarjolle sitä moninaisuutta, mitä lesbokulttuuri tälläkin hetkellä Suomessa on (siellä varjossa). Se, millainen kimara, voileipä- tai salaattipöytä on tarjolla, riippuu mitä suurimmassa määrin kaikista meistä lesboista ja muista lesbisten ulottuvuuksien naisista, siitä, millaisia tekoja / teoksia / esityksiä itse kukin on valmis tekemään ja tarjoamaan muille sateenkaarinaisille nautittavaksi. Miettikää siis kaikki tribadinaiset, minkälaisen pienen, keskikokoisen tai suuren henkilökohtaisen teon tai teoksen haluaisitte ja voisitte tuoda tribadikulttuuria rikastuttamaan. Mikä olisi sitä omaa, sitä juuri sinun lesbokulttuuriasi?

Helsingissä 21.5.2000
Inkeri Pohjola