Nimim. Toukka Koistinen


Puut ojentelevat hiljenneinä oksiaan
syksyn raahatessa talvea.
Ne narisevat valittavasti
kaivaten lintujaan.
Kalvennut koivu, alastomaksi riisuttuna
häpeillen seisoo neitsyenä
juurillaan sidottuna maahan,
ei mahdollisuuksia paeta
kutsumatta, itsekkäästi halla rutistaa
koskemattomuus on hinta, talven rauhasta.