RUNOJA by Sari Miettinen Ja näin jälkeenpäin ajatellen sinä tulit, silloinkin kerran, eteeni valmiina. Ja minä, käsi koskettaen ilmaa selkäsi päällä. Niin peloissani. Se ei uskaltanut, ei tohtinut koskettaa. Vaan täristen siinä ja sydän rinnassani huusi, tahtoi ulos. Sinä odotit. Ja sinä nousit. Eikä tullut enää toista hetkeä. Mahdollisuutta. Näin jälkeenpäin ajatellen, etkö silloin ollutkin valmis? Kun huoneeni hämärässä, vesipisaroita ihollasi, odotit minua.

>>