RUNOJA
by Sari Miettinen


Ja näin jälkeenpäin ajatellen
sinä tulit,
silloinkin kerran,
eteeni valmiina.

Ja minä,
käsi koskettaen ilmaa
selkäsi päällä.
Niin peloissani.
Se ei uskaltanut, ei tohtinut
koskettaa.
Vaan täristen siinä
ja sydän rinnassani huusi,
tahtoi ulos.

Sinä odotit.
Ja sinä nousit.
Eikä tullut enää
toista hetkeä.
Mahdollisuutta.

Näin jälkeenpäin ajatellen,
etkö silloin ollutkin valmis?
Kun huoneeni hämärässä,
vesipisaroita ihollasi,
odotit minua.

>>