Pirkko Saisio Naisasialiitto Unionilla

Rivinväli ry:n ja Avoimen Naisten Korkeakoulun Unionilla järjestämässä tilaisuudessa 16.2. keskusteltiin Pirkko Saision tuotannosta lesbisen kirjallisuuden ja lukijoiden näkökulmasta. Kirjailijaa haastattelivat kirjallisuudentutkija Päivi Koivisto ja Virva Hepolampi mutta yleisökysymyksistäkään ei ollut puutetta.

Punainen erokirja (2003), sen nouseminen Finlandia-voittajaksi, ja Pirkko Saision ratkaisu lahjoittaa palkintorahat Setalle kiitokseksi sen tekemästä seksuaalipoliittista työstä oli tapahtumasarja, joka säväytti suomalaista lesbokulttuurin harrastajaa sekä yllättävyydellään että historiallisella latauksellaan. Teos itsessään sekä sen saama julkinen huomio tuntuu suorastaan käänteentekevältä ilmiöltä kotimaisessa kulttuurielämässä, etenkin kun kirjailija on arvostettu julkilesbo joka luo autofiktiota omasta elämänkokemuksestaan esi-Setalaiselta ajalta lähtien.

Punainen erokirja myös huipentaa omaelämänkerrallisen trilogian aiemmissa osissa oraalla olleen homoseksuaalisuuden ja sukupuolisen erilaisuuden teeman. Yhdessä luettuna Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo  (2000) ja Punainen erokirja aukeavat lesbokehityskertomukseksi, josta löytyy runsaasti ulkolaisesta kirjallisuudesta tuttuja elementtejä kuten lapsuusvuosien poikamaisuus ja poikkeavuuden kokemus, ihastukset naisopettajiin ja koulunäytelmä suhdedraamojen näyttämönä, lesboyhteisön löytämiseen liittyvä tunnelataus. Lajityypille epätavallisia juonteita taas edustavat mm. lapsen minuuden jakautumisen esiin nostaminen, nähdyksi tulemisen halu ja petoksien keskeinen rooli. Kiintoisia yhtymäkohtia lesboteemaiseen kirjallisuuteen löytyy ainakin Djuna Barnesin Yömetsän (1936) erotarinasta, Christa Winsloen klassikon The Child Manuelan (1934) koulumaailmasta, ja Jeanette Wintersonin Oranges are not the only fruit (1985)–romaanin paljastuksen ja petoksen dramatiikasta.

Kahden tunnin mittainen keskustelu sujui intensiivisissä tunnelmissa kuten teosten tyyliin sopiikin. Aikaa sekä tilaa olisi voinut olla enemmänkin seitsemällekymmenelle kiinnostuneelle osallistujalle. Lesboteemojen ohella kysymyksiä herättivät 70-luvun naiskuva taistolaisissa piireissä sekä arkailematon myymälävarastelun kuvaus Punaisessa erokirjassa. Trilogian koskettavat otokset lesbisestä elämänkokemuksesta Suomessa ovat varmasti monelle lukijalle teosten parasta antia, joskin joillekin saattoi myös olla helpottavaa kuulla, että Vastavalon laskelmoiva ja ironinen ilmiantoepisodi ei ollut suoraan eletystä elämästä.

    Virva Hepolampi