mitä silloin tapahtui

kun kesken luentosi
joku sisälläni uskalsi avata suunsa

kun ujostelin kolmen seinän kautta luoksesi
ja kiusoittelin sinua
kuin olisimme aina tunteneet

kun sydämesi hypähti ilosta
ja flirttailit minut läpi pyöröoven
ja minä jäin pyörimään ympärillesi
porautuen syvälle syteen ja sydämeen

kun annoit käyntikorttisi
haaveilit salaa
ja hamuilit narikkalappua
kun minä silmäsin sisääsi

alkoi peikkojen aika

tulin käyntikortilla käymään
kostuin riisuvasta katseesta
lantion kaaresta
hämmentävästä hymystä

ja sen jälkeen

sielunpeikko
sydänpeikko
siivekäs peikko
lensivät viestimme viuh vauh
hellästi taikahalien

ja sanatorion sängyllä
pötkötimme vierekkäin
lääkärin kierrolla pelleillen

mitä sitten tapahtui

vernissasydän vereslihalla
kylmä viesti kaukomaalta
kostea kalma kietoi
sydämeni sumuun

entä sitten

peikkoperhe näyttelyssä
siinä ujostuneena uumoilit rikkovasi jotain
ensiyhteishali
ja pian lisää!

ja sitten

minä törmäsin hissinkarmiin
kun peruutin oveltasi rakastuneena

paloin pörröttää peikonpäätäsi
halata huolet pois
nuuskuttaa joka nupukan
tatuoida tahtomallasi tavalla
ja juoda sinua
antaa ihomme hengittää samaan hiileen
viedä meidät uuteen äänialaan
huomenen hohkaessa huokosistamme

mutta sinä
ahdistuit
ihastuksen ja rakastuksen välissä

valjastaako valkeat virtasi
ystävyys vai vakava suhde
sisaruus vai äitiys

ja minä
päätin tehdä sinusta
täydellisen

kritiikkiä haavoihin
yksi ratkaisu ongelmiin
pikaparannus pelkoihin

tuli kahden kuukauden karkotus

joka opetti
mitä rakkaus on

kunnioitusta
ja vapautta

ja sillä vapaudellasi
siipipeikkoni
sinä räpiköit ruumiisi toiseen syliin

kun tarvitsit nyt toisenlaista
kun ajoituksemme oli väärä

mutta minun sieluni
jäi sanatorioon
kuonotusten omasi kanssa

5. kesäkuuta 2003
© Anna Kortesalmi