6. KYSELY "SAPFO-LISTA VIESTINTÄYMPÄRISTÖNÄ"
6.1 Kyselyn toteutus
Kun päätin, että tutkimukseni tavoitteena olisi luoda kuvaus siitä, minkälainen viestintäympäristö sapfo-lista on, oli ilmeistä, että tärkein lähde olisivat itse listan tilaajat. Sähköisen kyselylomakkeen lähettäminen listalle oli tässä tapauksessa paitsi yksinkertaisin tapa suorittaa kysely, myös käytännössä ainut mahdollinen tapa, koska listan tilaajien osoitetietoja (perinteisiä sen enempää kuin sähköpostiosoitteitakaan) ei listan kautta ole mahdollista saada. Lähetin siis kyselyni listalle kollektiivisesti, tavallisen listaviestin tapaan.
Koska ei ollut varmaa, tulisiko tällä tavoin toteutetun kyselyn vastausprosentista riittävä, lähetin listalle ensin viestin, jossa kerroin tutkimusaikeistani sekä tiedustelin, kuinka moni listalainen olisi valmis vastaamaan kyselyyn, jos sellaisen tekisin. Noin 40 henkilöä vastasi myöntävästi. Varsinaisen kyselylomakkeen (ks. liite 1) postitin listalle muutamaa viikkoa myöhemmin, 24.10. Myöhemmin ilmoittamaani viimeiseen palautuspäivään (30.11.) mennessä vastauksia tuli yhteensä 44 kappaletta. Koska kyselyn vastaanottajien lukumäärää on mahdoton määrittää tarkasti, myöskään tarkkaa vastausprosenttia ei ole mahdollista ilmoittaa. Jos kuitenkin listan kokonaistilaajamäärän perusteella (ks. luku 5.1) arvioidaan noin 140 ihmisellä olleen mahdollisuus vastata kyselyyn, vastausprosentiksi tulee noin 31. Luku ei ole kovin korkea, mutta tämänkaltaisen kyselyn kohdalla sitä voitaneen kuitenkin pitää kohtuullisena.
6.2 Kyselyn rakenne
Kysely koostuu 39 kysymyksestä, joista osaan olin antanut valmiit vastausvaihtoehdot, osa kysymyksistä oli avoimia. Kysymykset oli väljästi jaettu neljän eri otsikon alle, joista ensimmäinen ("Taustadataa") kartoittaa vastaajan perushenkilötiedot sekä tämän kokemuksia sapfo-listasta ja sähköpostiviestinnästä yleensä. Toinen osio ("Real Life") käsittää vain neljä kysymystä, joilla pyrin selvittämään hiukan suhdetta listaelämän ja tosielämän välillä: tunteeko vastaaja muita sapfo-listalaisia listan ulkopuolella, ja onko tähän ylipäätään halukkuutta. Kolmas osio ("Listaympäristö") on laajin, koska työn tavoitteena on nimenomaan tarkastella postituslistaa viestintäympäristönä. Kysymykset keskittyvät siihen, minkälaiseksi vastaaja kokee omansa ja muiden viestinnän sekä oman asemansa sapfo-listalla. Tämän osion avulla pyrin myös selvittämään, esiintyykö listalla "kasvottomuutta", ja miten oletettu kasvottomuus vaikuttaa viestintään. Viimeisessä osiossa (otsikkona vain "Ja vielä") vastaajat arvioivat sapfo-listan tärkeyttä sekä omakohtaisesti että yleensä ja antoivat pyynnöstäni vapaan luonnehdintansa "sapfo-listasta viestintäympäristönä".
6.3 Kyselyn vastaukset
Seuraavassa esitän kyselyn tuloksia. Käsittely noudattelee suurin piirtein kyselylomakkeen järjestystä; paikoin asioita on kuitenkin ryhmitelty uudelleen sopiviin kokonaisuuksiin. Kahta taulukkoa lukuunottamatta tulokset on esitetty sanallisina yhteenvetoina. Muutamat lomakkeen kysymyksistä eivät lopulta olleet kovin oleellisia työn tavoitteen kannalta, joten olen jättänyt ne käsittelemättä: näitä olivat lähinnä kysymykset 13., 14., 19. ja 20. Lisäksi kysymyksen 36. asettelu osoittautui epätarkaksi, joten olen jättänyt myös sen huomiotta.
6.3.1 Vastaajien tausta
6.3.1.1 Henkilötietoja sekä kokeneisuus sähköpostiviestinnästä
Varsinaisista henkilötiedoista tiedusteltiin vain ikää, asuinpaikkaa ja ammattia. Nuorin vastaaja on 17 ja vanhin "n. 50"; keskimääräinen ikä on 29,5 vuotta. Ammatin ohessa tai sijasta ei kysytty, onko vastaajalla akateeminen koulutus vai ei. Tämä olisi ehkä ollut aiheellista, koska vastauksissa mainittiin listan "akateemisuus" sille leimaa-antavana piirteenä niin keskustelun tavassa kuin sen aiheissakin. Monissa vastauksissa akateemisuus/ei-akateemisuus kuitenkin tuotiin esiin kyselyn jossakin muussa kohdassa; lisäksi parissa epäselvässä tapauksessa vastaanottajan saattoi päätellä akateemiseksi opiskelijaksi tai työntekijäksi hänen sähköpostitunnuksestaan (yliopistojen sähköpostiosoitteet). Joka tapauksessa varmasti voi sanoa, että vastaajista suurimmalla osalla, noin kolmella neljäsosalla, on akateeminen tausta. Tämän perusteella todella on selvää, että akateemisuus on sapfo-listalla varsin leimaa-antava piirre. Akateemisten tilaajien suureen osuuteen vaikuttaa epäilemättä myös se, että viime vuosiin saakka useimmilla Internetin käyttäjillä on ollut pääsy verkkoon nimenomaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten kautta.
Vastaajista 25 on pääkaupunkiseudulta. Tähän sisältyvät viisi Vantaalla tai Espoossa asuvaa vastaajaa: laskin heidät tässä kyselyssä helsinkiläisiksi, koska esim. listan kautta saapuvat menovinkit ja muu Helsinkiä koskeva tiedotus on heidän hyödynnettävissään. (Tosin tämankaltainen tiedotus on luonnollisesti myös pääkaupungissa satunnaisesti vierailevien listalaisten hyödynnettävissä ja ehkä jopa erityisen tärkeää heille.) Tällä tavoin luokitellen pääkaupunkiseudulla asuvien osuus vastaajista on siis hieman yli puolet. Useita vastauksia tuli lisäksi Turusta, Tampereelta ja Oulusta eli suurimmista kaupungeista, mikä ei liene yllättävää. Muut vastaukset ovat yksittäisiltä paikkakunnilta.
Kyselyyn vastanneiden kokemukset sapfo-listalta ovat peräisin eripituisilta ajanjaksoilta. Pisimpään (kolme vuotta tai pidempään) mukana olleita on vastaajista 12. Kuusi vastaajaa oli ollut mukana hiukan tätä lyhyemmän aikaa, mutta kuitenkin pari vuotta tai yli. 12 vastaajaa oli tilannut sapfo-listaa vuodesta puoleentoista vuoteen; niin ikään 12 oli ollut tilaajana kahdesta kuuteen kuukautta. Tätä lyhyemmän aikaa, vain pari viikkoa, oli mukana ollut kaksi vastaajaa.
TAULUKKO 4. Kyselyyn vastanneiden mukanaoloajan pituus sapfo-listalla.Mukanaoloajan pituus Hlöä _________________________________ 3 v. tai yli 12 2 v. tai yli 6 N. 1 v.-1,5 v. 12 2-6 kk 12 Vähemmän 2 ____________________________________ Yhteensä 44Kyselyssä tiedusteltiin myös, miten paljon vastaajilla oli kokemusta sähköpostiviestinnästä ennen liittymistään sapfo-listalle. Useimmilla oli ainakin jonkin verran kokemusta; noin puolella "riittävästi", "paljon", "monen vuoden ajalta" tms. Toisaalta seitsemän vastaajaa ilmoitti, että heillä ei ennen sapfo-listaa ollut minkäänlaista kokemusta sähköpostiviestinnästä.
Tähän liittyen selvitettiin myös listalaisten "netspeakin" (hymiöt ja lyhenteet) tuntemusta ja käyttötottumuksia, koska tämä liittyy osaltaan postituslistan tekstipohjaiseen viestintätapaan. Lähes kaikki vastanneet ilmoittivat ainakin tunnistavansa, monet myös käyttävänsä hymiöitä. Vastaajien havaintojen mukaan myös muut käyttävät hymiöitä sapfo-listalla, mutta monen mielestä tätä voitaisiin harrastaa nykyistä enemmän. Lyhenteitä ei käytetä, eikä niitä pidetä tarpeellisinakaan, kun taas hymiöiden käyttöä pidettiin jopa "*erittäin* tarpeellisena". (Mainittakoon, että hymiöitä oli käytetty melko runsaasti myös kyselylomakkeeseni vastattaessa, mikä osoittanee osaltaan tottumusta hymiöiden käytössä.)
6.3.1.2 Odotukset ja niiden toteutuminen
Tilaajat olivat kuulleet sapfo-listasta yleisimmin joko tuttavaltaan tai seurustelukumppaniltaan ja liittyneet mukaan tämän perusteella (18 vastaajaa). Lähes yhtä moni (17 vastaajaa) oli saanut tietää listan olemassaolosta jonkin WWW-sivun (esim. Setan; Kristiina-Instituutin kotisivut) kautta; useimmiten aiheesta oli varta vasten etsitty tietoa netistä. Kolme oli saanut tiedon tavalla toisella Setan ry:n kautta; kaksi toiselta postituslistalta. Loput (yksi tapaus kutakin) olivat liittyneet listalle, koska olivat nähneet mainoksen naisille tarkoitetussa kalenterissa, koska olivat olleet listan ylläpitäjän Internet-kurssilla tai koska heidät oli liitetty listalle automaattisesti erään toisen keskusteluryhmän jäseninä.
Tavallisimmin ihmiset olivat liittyessään odottaneet sapfo-listalta mielenkiintoista keskustelua ja tietoa ajankohtaisista tapahtumista. Mainittujen asioiden joukossa olivat esim. keskustelu ja väittely lesboelämäntavasta ja -identiteetistä ja yleinen naiseuteen ja sukupuolisuuteen sekä naistutkimukseen liittyvä keskustelu. Osalla listalle liittymisen syynä oli selkeimmin uteliaisuus tai tiedonhalu: haluttiin saada "ikkuna akateemisten lesbojen maailmaan" tai "selvennystä erinäisiin homoutta/lesboutta koskeviin väittämiin". Jonkinlaista yhteisöllisyyttäkin haettiin: "yhteyttä samoin tunteviin", oman identiteetin vahvistamista sekä yksinkertaisesti kontakteja toisiin lesboihin. Lisäksi odotuksissa mainittiin "viihde" ja "ajanviete". Eräs vastaaja puolestaan selitti motiivejaan seuraavasti:
"Entisenä lesboaktivistina halusin itselleni vaivattoman tavan pysyä mukana suomalaisen lesbotiedon ja infon (esim. tapahtumat) virrassa. Halusin siis vaivatonta lesbososiaalisuutta, koska en enää ollut kiinnostunut olemaan fyysisesti läsnä esim. naistenilloissa tai muissa lesbososiaalisissa tapahtumissa."Kaikkien odotukset eivät olleet toteutuneet. Eräs vastaaja kirjoitti: "Jos odotin keskustelua jonkun yhteisön näkökulmasta on lista ehkä ollut pettymys: kyse on kuitenkin yksittäisistä ihmisistä, jotka omassa arjessaan elävät toisistaan poikkeavissa yhteisöissä (...)." Hän toteaa tämän olleen toisaalta helpotus, vaikkakin "jokin meisyyden tavoittelussa - omassani ja listan 'luonne'kannanotoissa - hiertää". Kuitenkin vain pieni vähemmistö ilmoitti suorastaan pettyneensä sapfo-listaan. Syynä pettymykseen heidän kohdallaan oli lähinnä keskusteluyhteisön rajoittuneisuus ("piiri pieni pyörii") ja se, että äänessä on vain niin pieni joukko listalaisia useimpien tyytyessä lurkkimiseen eli vaikenemiseen.
Suurin osa vastaajista toteaa listan vastanneen heidän odotuksiaan ainakin suhteellisen tyydyttävästi. Osalla ei erityisiä odotuksia ollutkaan. Tämä liittyi myös siihen, että kaikilla ei välttämättä ollut sähköpostiviestinnästä sinänsä juurikaan kokemuksia, joten odotuksiakaan ei oikein osattu asettaa. Joillakuilla oli tästä huolimatta analyyttisempi ote: "...näin, että lesbotoimintaan on tullut uusi toimintamuoto ja halusin seurata, miten se kehittyy".
Selvästi näkyvin piirre vastauksissa kysymykseen "mitä luet listalta mieluiten; minkälaista keskustelua toivoisit lisää" on se, että vastaajat toivovat enemmän "ihmisläheistä" keskustelua "akateemisen" keskustelun sijasta. Yli kolmannes kaikista vastaajista ilmoittaa, että lukisi mieluusti huomattavasti vähemmän teoreettista ja käsitteellistä keskustelua ja sen asemesta mieluummin "ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia tosielämästä" tai "omakohtaisia kertomuksia ja tuntemuksia"; "arkisen jutustelun" ja "huumorin" vähäisyyttä valitellaan samaten. Listan akateemiseksi koettu luonne vaikuttaa joidenkin kohdalla myös kirjoituskynnystä nostavana tekijänä. Vain pari vastaajaa ilmoittaa toivovansa listalle nykyistä enemmän teoreettista keskustelua.
6.3.1.3 Esittäytyminen
Sapfo-listalla on sen historian aikana kaksi kertaa käyty läpi epämuodollinen, vapaaehtoinen esittäytymiskierros. Kyselyyni vastanneista selvä enemmistö eli 35 henkilöä ilmoitti esittäytyneensä listalle ainakin kerran joko esittäytymiskierroksen aikana tai heti listalle liityttyään. Esittäytymistä pidettiin "fiksuna ja kivana ideana", tai sen todettiin antavan tilaisuuden "olla muutakin kuin nipo feministi tai fakkiutunut tutkija". Listalle postitettua valmista esittäytymislomaketta pidettiin hyvänä apuvälineenä, ja sen käyttämisen todettiin myös alentaneen kynnystä esittäytyä listalle.
Pari esittäytynyttä huomautti, ettei tarkoituksellisesti ollut esittäytynyt aivan ensimmäisten joukossa: "Odottelin hieman aikaa nähdäkseni minkälaisia muut ovat, erityisesti sovinko seuraan." Juuri tämän mahdollisen "seuraan sopimattomuuden" vuoksi jotkut olivat myös päättäneet olla esittäytymättä: "Olen ollut niin vähän aikaa listalla, etten tiedä, mikä on 'listanormi'. Tunnen biseksuaalin (...) huonoa omatuntoa lesbotilaa kohtaan. Sapfo-lista on eksplisiittisesti lesbotila, enkä tiedä, mitä se sisällyttää ja poissulkee (...)."
6.3.1.4 Kirjoittamisaktiivisuus
Yli puolet vastanneista, 22 henkilöä, arvioi kuuluvansa kirjoittamisaktiivisuudeltaan luokkaan "harvemmin" [kuin pari kertaa kuussa]. Kuusi vastaajaa ilmoitti, ettei lähetä lainkaan viestejä sapfo-listalle, ja vain yksi totesi kuuluvansa aktiivisimpaan luokkaan (4 kertaa viikossa tai useammin). Näin ollen kyselyn vastaukset kuvaavatkin ehkä parhaiten juuri "hiljaista enemmistöä": sitä osaa listalaisista, joka seuraa listaa, kirjoittaa silloin tällöin mutta ei kuulu näkyvimpään sisäpiiriin, mikäli sellaisen voi sanoa sapfo-listalla olevan olemassa.
TAULUKKO 5. Kyselyyn vastanneiden aktiivisuus listaviestien lähettäjinä.Kirjoittamistiheys Henkilöiden lkm. _____________________________________________ 4 kertaa viikossa tai us. 1 2-3 kertaa viikossa 6 Kerran viikossa 3 Pari kertaa kuussa 6 Harvemmin 22 Ei koskaan 6 __________________________________________ Yhteensä 44Kysymyksessä ("Miten usein kirjoitat listalle?") ei tarkemmin eritelty mennyttä ja tulevaa kirjoittamista. Niinpä pari niistä henkilöistä, jotka vastasivat "en koskaan" oli ollut listalla mukana vasta niin vähän aikaa, että he eivät vielä olleet ehtineet kunnolla mukaan tai eivät vielä osanneet arvioida, millaiseksi heidän kirjoittamisaktiivisuutensa tulevaisuudessa muodostuu.
6.3.2 Yhteys listan ja tosielämän välillä sekä viestinnän tekstipohjaisuus
6.3.2.1 Kontaktit muihin sapfo-listalaisiin verkon ulkopuolella
Useimmat vastaajat ilmoittivat tuntevansa ainakin muutamia listalaisista; viisi henkilöä arvioi tuntevansa/tietävänsä heistä parisenkymmentä. Ongelmalliseksi osoittautui "tuntemisen" käsite, jota en ollut tarkemmin määritellyt, ts. onko tuntemista sekin, että "tietää jonkun näöltä". Tästä johtuen eri vastaajat ovat saattaneet käsittää kysymyksen hieman eri tavoin. Kaikki kuitenkin antoivat jonkinlaisen arvion. Eräs heistä toi esiin toisen tuntemiseen liittyvän seikan: "Tiedän muutaman listalaisen tosin muista ympyröistä, mutta he eivät tiedä minusta 8D." [Kommenttiin liitetty hymiö kuvaa nauravaa, silmälaseja käyttävää henkilöä.] Varsin todennäköistä lienee, että näkyvimmät ja äänekkäimmät listalaiset ovat Suomen mittakaavassa (ja pienissä lesbopiireissä) suhteellisen tunnettuja, jolloin heidät tunnetaan tai ainakin tunnistetaan hyvin. Viisi vastaajaa ilmoitti, ettei tunne tai ainakaan tiedä tuntevansa ainuttakaan muuta sapfo-listalaista. Näin ollen ei suinkaan voi sanoa, että "kaikkihan täällä toisensa tuntevat" - tämänkin suuntaisia väitteitä listalla on toisinaan esitetty.
Yli puolet vastaajista ilmoitti, että haluaisi tavata muita sapfo-listalaisia myös listan ulkopuolella. Vain kolme oli sitä mieltä, että ei haluaisi tavata heitä. Yleisesti ottaen vastaajat pitivät mielenkiintoisena mahdollisuutena sitä, että tapaisivat ihmisiä, joihin olivat ainakin jollakin tapaa tutustuneet "kirjeitten välityksellä... vähän niinkuin varkain". Monet olivat kiinnostuneita siitä, minkälainen tiettyjen viestien takana oleva ihminen olisi "luonnossa", ja jotkut halusivat "ottaa selvää vastaako kuvani heistä ollenkaan todellisuutta : -)". Jotkut jopa ilmoittivat liittyneensä sapfo-listalle alun perin juuri siksi, että halusivat tavata muita "livenä": "Listailu on kiinnostavaa ainoastaan siinä mielessä, että sen avulla voi saada kontakteja ja tavata ihmisiä in person." Lisäksi arvioitiin, että "kasvotusten viestiminen on aina antoisampaa" ja että vain siten "pystyy muodostamaan ihmisestä kokonaiskuvan".
Ne vastanneet, jotka eivät olleet kiinnostuneita tapaamaan muita sapfo-listalaisia, totesivat, että "ei ole tarvetta tavata ihmisiä listan kautta", ja: "minulla on lesbotuttuja tarpeeksi". Muutamien suhtautuminen live-tapaamiseen on kaksijakoinen: "samalla aaltopituudella olevia haluaisin tavata" mutta toisaalta: "joitakin ihmisiä en haluaisi tavata juuri sen kuvan takia, jonka olen heistä muodostanut listan perusteella." Toisille tapaamiseen listan ulkopuolella ei yksinkertaisesti ole mitään syytä; listakanssakäymiseen ollaan tyytyväisiä sellaisenaan, eikä tapaaminen ole tärkeää.
6.3.2.2 Helsinkikeskeisyys
Koska suuri osa sapfo-listan tilaajista on Helsingin tienoilta (ks. luku 5.1), kysyin, vaikuttaako tämä listan tilaajien mielestä sen luonteeseen. Kymmenkunta vastaajaa arvioi tämän vaikuttavan "paljon" tai "jonkin verran". Erityisesti helsinkikeskeisyys tulee näkyviin tapahtuma- ja menovinkkien sijoittumisessa pääasiassa Helsinkiin, missä tosin luonnollisesti myös "tapahtuu eniten". Eräs vastaaja kuvaili tuntemuksiaan: "Alkuun tuntui, kuin olisin vahingossa tilannut postilistan Lesbojen tapahtumakalenteri: osa Helsinki." Sekä hän että muutamat muut vastaajat totesivat kuitenkin, että varsinaisten keskustelunaiheiden ei luonnollisestikaan tarvitse olla maantietellisesti mitenkään rajattuja. Keskustelun vilkastuessa helsinkikeskeisyyden vaikutelmakin häviää. Tällöin "myös periferian ääni on huomattavan kuuluva tällä listalla". Tästä huolimatta monet pitävät juuri helsinkiläiskirjoittajia sapfo-listan selvästi näkyvimpänä ja hallitsevimpana osana. "Täältä käsin tuntuu jotenkin pienehkön sisäpiirin hommalta", totesi eräs ei-helsinkiläinen.
Toisella tapaa sapfo-listan tilaajien suhteellisen suuri määrä Helsingin seudulla saattaa vaikuttaa siten, että monet tuntevat tai ainakin tietävät toisensa listan ulkopuolellakin. Jotkut jopa arvioivat, että "suurin osa tuntee toisensa ja jutut ovat varsin kaverillisella tasolla". Vastaajien mukaan tunteminen luo tuttuutta ja kodikkuutta, mutta toisinaan saa myös listan tuntumaan tylsältä ja sisäänpäinlämpiävältä. Listalaisten tunteminen tosielämässä saattaa myös nostaa kirjoittamiskynnystä: "Tunnen monet henkilökohtaisesti ja se on syytä muistaa listalle kirjoittaessaan."
6.3.2.3 Nettipersoona
Vain kolmannes arvioi olevansa samanlainen persoona sapfo-listalla kuin muussakin kanssakäymisessään. Noin puolet vastasi käyttäytyvänsä listalla eri tavalla kuin muutoin. Heistä suurin osa toteasi eron olevan lähinnä siinä, että he listalla ovat "hiljaisempia" kuin muutoin, eli eivät yksinkertaisesti osallistu listakeskusteluun erityisen aktiivisesti. Tässä mielessä kysymys onkin hiukan ongelmallinen. Kuten eräs vastaaja totesi: "listalla en edes ole persoona, kun en sinne juuri koskaan kirjoittele." Hiljaisen kuuntelija-asemansa lisäksi muutamat arvelivat olevansa "varovaisempia", "vähäsanaisempia" tai "etäisempiä". Vain harvat arvioivat olevansa kirjallisessa muodossa puheliaampia kuin muuten. Eräs heistä kirjoitti: "Olen suupaltti listalla, mutta reallifessa en puhuisi yhtä vuolaasti 150:lle ihmisille (...). Tällä listalla hämärtyy privaatti ja julkinen." Jonkinlaisesta ympäristön etäännyttävästä ja vapauttavasta vaikutuksesta siis on merkkejä. "Olen vapautuneempi kuin huonosti tuntemieni ihmisten seurassa muuten", kirjoitti eräs toinen vastaaja.
Useimmat vastanneista siis arvioivat olevansa tosielämässä osallistuvampia, näkyvämpiä ja kantaaottavampia kuin esiintymisessään sapfo-listalla, vaikka periaatteessa pitävätkin itseään samanlaisina persoonina ympäristöstä riippumatta. Ne vastaajat, jotka vertasivat käytöksensä kärkevyyttä (yksi kysymyksessä mainituista adjektiiveista) listalla ja tosielämässä, olivat sitä mieltä, että he ovat listaviesteissään vähemmän kärkeviä kuin yleensä. Tämä olisi sen yleisen käsityksen vastaista, jonka mukaan sähköpostiviestintä yleensä kärjistää ja jyrkentää ilmaisua. Koska otos kuitenkin on pieni (vain kolme vastaajaa kommentoi ja vertaili erikseen kärkevyyttään), kovin pitkälle meneviä päätelmiä siitä ei voitane tehdä.
Eräs kirjoittaja totesi: "osa persoonastani varmasti välittyy listallekin, mutta ei ollenkaan koko totuus." Samanlaiseksi tai erilaiseksi koettuun omaan listapersoonaan vaikuttanee sekin, että listalla keskustellut aiheet ovat ainakin jossakin määrin eriytyneitä, toisin sanoen useimmiten tavalla tai toisella lesbouteen liittyviä. Toinen vastaaja määritteli esiintymistään listalla: "Sapfo-lista pakottaa minut painottamaan juuri niitä puolia (...), jotka eivät toisilla listoilla tai arjessa ole samoin pinnalla."
6.3.2.4 Teksti viestinnän välineenä
Suuri osa vastanneista oli sitä mieltä, että tekstipohjaisuus vaikuttaa keskustelun tapaan sapfo-listalla. Tämän sanottiin luovan helposti vaikutelman "kylmyydestä" tai viestien "ohuudesta" paralingvististen keinojen puuttuessa. Useat totesivat, että tähän liittyen myös riski tulla väärinymmärretyksi on huomattavasti suurempi kuin kasvokkainkeskustelussa.
"Eleet, ilmeet, äänenpainot, tulkinnan vihjeet puuttuvat. Sana luetaan toisessa tulkintaympäristössä kuin se on kirjoitettu. (...) harva hallitsee kirjoitetun tyylin suvereenisti, juuri tyylien hennommat vivahteet: lempeys, empaattisuus, ilo, jne. katoavat helposti havaittavien tai tulkittavien ivan ja satiirisuuden alle - sikäli mikäli tyylistä saa ylipäätänsä selvää. Listaviestintä on sekä liian paljon kirjallista että liian vähän."Myös huumoria, ei-niin-tosissaan-olemista, on hankalampi ilmaista kuin yleensä: "Vaikeampi olla vitsikäs, tai tunnistaa kirjoittajan mielentilaa. (...) ...otamme ehkä kollektiivisestikin asiat liian kirjaimellisesti kun muuta apua tulkintaan ei ole."
Kirjoittaminen ja listakeskusteluun osallistuminen vaatii väistämättä enemmän aikaa kuin puhuttuun keskusteluun osallistuminen. Tämä myös vähentää spontaaniutta. Useimmat vastaajat totesivat, että sanottavaa mietitään ja punnitaan tarkemmin ja kauemmin kuin kasvokkainkeskustelussa. Aina tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: "välillä tuntuu, että jotkut kuohuksissaan kirjoittavat juuri sitä miltä kyseisellä hetkellä tuntuu." Toisen mielipiteen mukaan taas ihmiset lieventävät kirjoittaessaan äkkipikaisesta kieltään, koska reagoiminen kirjoittamalla on väistämättä hitaampaa kuin puheen välityksellä.
Kirjoitetulla sanalla arvioidaan olevan enemmän painoa kuin puheella juuri sen vuoksi, että sen tuottamisprosessia pidetään työläämpänä ja aikaa vaativampana. Tällöin "ihmiset tarttuvat toistensa sanoihin" herkemmin kuin muuten: "olen kirjoitetun tekstin edessä huomattavasti analyyttisempi kuin arkipäiväkeskusteluissa." Juuri kirjoittamiseen liitetystä harkinnan oletuksesta johtuu myös, että "kirjallisesta herjasta on niin paljon helpompi loukkaantua kuin sanallisesta".
Toisille kirjallinen ilmaisu sopii jopa paremmin kuin puhuttu. Lisäksi muutama vastaaja toi esiin sähköpostiviestinnän tasa-arvoistavaa vaikutusta: "eri ihmiset ovat äänessä, mikä on mielestäni hyvä asia kun muuten maailmassa hiljaiset (ja huonokuuloiset) ihmiset ovat usein vähän syrjässä." Sosiaalisissa tilanteissa ujolle kirjoittaminen saattaa tuntua helpommalta kuin ryhmässä puhuminen. Lisäksi sähköposti eliminoi esim. puheen tuottamiseen liittyvät vaikeudet: "Saatan olla änkyttävä puhuessani, mutta en koskaan kirjoittaessani."
Eräs vastaaja totesi, että hänen (hiljaiseen) listakäyttäytymiseensä ei niinkään vaikuta tekstipohjaisuus sinänsä, vaan se, että hänen tekstillään olisi niin niin monta tuntematonta lukijaa. "Joukko on kasvoton eikä tiedä kuka vastaanottaa tekstin", kirjoitti toinenkin henkilö. Toisille tekstipohjaisuus siis tekee viestimisen helpommaksi, kun taas toiset eivät koe oloaan riittävän turvalliseksi osallistuakseen keskusteluun ihmisten kanssa, joista suurinta osaa he eivät lainkaan tunne. Eräs vastaaja arvioi silti muiden käyttäytymistä: "... ainakin periaatteessa usein kirjoittavilla tuntuu olevan se (illuusio), että he tuntevat suurimman osan listalaisista, joten he kirjoittavat "lappusia" tutuilleen."
Jotkut kirjoittajat kommentoivat tekstiviestintää myös viestintätekniseltä kannalta. Rytmiltään postituslistakeskustelu miellyttää: "Jos listalla käy edes kerran parissa päivässä, ehtii hyvin mukaan parhaillaan käytävään keskusteluun." Sen sijaan itse viestien lukemistoimitusta saatettiin pitää fyysisesti epämiellyttävänä: "En useinkaan jaksa hirveän tarkasti syventyä näyttöpäätteelle näkyvään tekstiin. Sitä on teknisesti aika epämiellyttävää lukea."
Kysymykselläni "vaikuttaako sinusta käytävän keskustelun tapaan se, että välineenä on vain teksti?" olin tarkoittanut lähinnä tekstiä verrattuna kasvokkainkeskusteluun, jolloin oleellista on nimenomaan ei-kielellisten keinojen poisjääminen. Kysymyksen sanamuoto ei kenties ollut kuitenkaan onnistunut, mihin eräs vastaaja kiinnittikin huomionsa. "Miten niin 'vain teksti'??" oli hänen aiheellinen vastakysymyksensä. Tarkoitukseni ei siis kuitenkaan ollut tekstin ilmaisuvoiman ja -keinojen väheksyminen sinänsä
6.3.2.5 Oma preferenssi: puhuminen vs. kirjoittaminen
Suurin piirtein sama määrä vastaajia ilmoitti ilmaisevansa itseään mieluiten puheen/kirjoituksen välityksellä; enemmistö kuitenkin totesi preferenssinsä riippuvan viestintätilanteesta. Yleisesti ottaen kirjoittamista käytetään puhumista mieluummin silloin, kun halutaan ilmaista jotakin eksaktia tai miettimistä vaativaa. Jotkut toteavat myös: "jos muut ihmiset, joiden kanssa puhun, ovat vieraampia, kirjoittaminen on helpompaa." Kirjoitetun viestin etuna on lisäksi se, että viestin lähettäjä voi kirjoittaa ja vastaanottaja lukea sen valitsemanaan ajankohtana ja käyttää siihen niin paljon aikaa kuin haluaa. Eräs kirjoittamista suosiva vastaaja totesi: "Olen sen verran hidas muotoilemaan ajatuksiani, että on helpompaa saattaa ne kirjalliseen muotoon kuin yrittää saada ajatuksiaan väliin puhutun keskustelun pauhinassa." Monet kokevat yksinkertaisesti "olevansa parempia" kirjoitetussa kuin suullisessa ulosannissaan.
Puhumista suosivat pitivät sitä käytännöllisempänä tapana: "voi selittää, mitä tarkoittaa vähemmällä vaivalla". Puhuessa on olemassa välittömän reagoinnin ja palautteen mahdollisuus, mikä vähentää väärinymmärretyksi tulemisen riskiä. Lisäksi puhuminen on spontaanimpaa. Kirjoitettu viesti saattaa jäädä lähettämättä, koska "olen usein liian kriittinen kirjoittaja". Toisille puhuminen on selkeästi luontaisin tapa itseilmaisuun: "kirjoitetussa tekstissä tunnen olevani liian hidas ehkäpä jopa kömpelö".
6.3.3 Kasvottomuus
Kysymys 26 kuului: "Tietokonevälitteisen viestintäympäristön on usein väitetty aiheuttavan "kasvottomuutta" eli sen unohtamista, että käyttäjätunnusten takana on todellisia ihmisiä. Oletko itse joskus pitänyt sapfo-listaa kasvottomana viestintäympäristönä?" "Kyllä, erittäin" -vastauksia tuli vain yksi; "jonkin verran" oli kymmenen henkilön mielipide. Enemmistö eli 20 vastaajaa piti sapfo-listaa "vähän" kasvottomana ympäristönä, ja 12 vastaajaa ei pitänyt listaa kasvottomana lainkaan.
Kasvottomuus käsitteenä on ilmeisestikin jäänyt hieman epämääräiseksi, mikä lienee etupäässä kysymyksenmuotoiluni syytä. Ne vastaajat, jotka olivat kommentoineet jotakin vastausvaihtoehdon valitsemisen lisäksi/sijasta, kuvaavat sangen erityyppisiä kokemuksiaan kasvottomuudesta tai sen puuttumisesta. Eräs vastaaja kirjoitti:
"(...) en ole ainakaan alkuaikoina miettinyt, miltä jostain toisesta tuntuu lukea pölinöitä tai purkauksiani. petyin listaan, kun tajusin, että ihmiset oikeasti loukkaantuvat. alkoivat tuijottaa minua real-lifessa sen näköisinä kuin olisin tehnyt heille jotain, vaikka olin vain kommentoinut heidän sapfo-listalle kirjoittamiaan jorinoita."Tässä kasvottomuus siis oli alun perin koettu olemassaolevaksi elementiksi listalla, mutta tosielämä oli muuttanut tilanteen. On myös mahdollista tai jopa todennäköistä, että jotkin piirteet, jotka sapfo-listalla näyttävät edustavan kasvottomalle välineelle tyypillisiä piirteitä, edustavatkin joidenkin osallistujien käyttäytymistä sellaisena kuin se tosielämässäkin on: "Ne, jotka esim fleimaa listalla, heittelee kyllä aika karkeasti ja kärkevästi todellisuudessakin."
Kasvottomuuden koetaan toisaalta antavan myös "suojaa", jonka turvin voi erään vastaajan mukaan jopa "toteuttaa voyeristisiä taipumuksiaan, koska aina löytyy joku, joka kertoo paljon elämästään jopa tunnetasolla". Hän jatkaa: "Juuri siksi en kirjoita paljon, koska tiedän että tunnusten takana on todellisia ihmisiä, ja se on iso ryhmä, ja ryhmissä olen ujo." Jotkut listan aktiivisimmista kirjoittajista ovat esiintyneet myös julkisuudessa ja ovat siten tuttuja "kasvoja" luennoitsijoina tai kirjan kirjoittajina, minkä arveltiin myös osaltaan vähentävän kasvottomuutta. Eräs vastaaja kuvasi pitävänsä listaa "'esiintymislavana', jossa puhun usealle kuulijalle, joista osaa ei kiinnosta pätkääkään, osa tuntee minut ja lukee siksi, pieni osa taas on oikeasti kiinnostunut".
6.3.3.1 Fleimaus ja avoimuus
Aiemmin lukemani materiaalin ja myös listakokemukseni perusteella oletin, että näkyvimmät kasvottomuuden edistämät piirteet listaympäristössä olisivat fleimaus ja poikkeuksellinen avoimuus. Molemmat olivat myös kysymyksen 27 (missä muodossa kasvottomuuden vaikutuksia havaittu) vastausvaihtoehtoina, mikä on siis saattanut jonkin verran johdatella vastaajia. Kysymyksessä määrittelin fleimauksen "tietylle käyttäjälle henkilökohtaisesti suunnatuiksi vihamielisiksi viesteiksi". Fleimausta sapfo-listalla ilmoitti havainneensa 19 vastaajaa, mitä voinee jo pitää suurehkona määränä. Vaikka fleimauksesta siis raportoitiinkin: "...unohdetaan, että näitä juttuja lukevat ajattelevat ja tuntevat ihmiset (...)", asia ei silti ole niin yksiselitteinen. Itse olisin tässä tapauksessa valmis yhtymään Lean ym:n (1992) kantaan (ks. luku 3.6.2.5), jonka mukaan havaitun fleimauksen suurta määrää selittää se, että useat vastaajat raportoivat nimenomaan samasta fleimauskerrasta/kerroista. Sapfo-listallakin kyse on siis mahdollisesti ennemminkin havaitun fleimauksen määrästä kuin fleimauksen tosiasiallisesta laajuudesta.
Fleimauksesta vastaajat totesivat myös, että vaikka sitä onkin joskus havaittu, kovin laajamittaisista purkauksista ei ole ollut kyse. Usein kyse on siitä, että "jotkut ampuvat tahallaan yli". Lisäksi arvioitiin, että fleimauksen kohteena on yleensä "raavaita & rääväsuisia akkoja, joilla ei pupu pikku huutelusta pöksyyn puikkase". Voisi siis päätellä, että vaikka fleimausta esiintyykin, mahdolliset arat noviisit eivät silti joudu tulilinjalle, vaan kyseessä on lähinnä vakiolistalaisten sananvaihto. Tätä tukisivat myös omat kokemukseni listan lukijana: tavallisesti uusia kirjoittajia pyritään kannustamaan, ja tervetuliaistoivotuksiakin näkee toisinaan esitettävän uusille listalaisille.
Kysymyksessä mainitulla avoimuudella tarkoitin tässä yhteydessä nimenomaan listaolosuhteiden luomaa tilaisuutta laajaan avoimuuteen (selvensin tätä kysymyksessäni: "otettaessa huomioon, että listaviestillä on yli 150 potentiaalista lukijaa"). Suuri osa vastaajista eli 25 henkeä ilmoitti pitävänsä listaviestintää mahdollisten lukijoiden määrään nähden poikkeuksellisen avoimena. Avoimuutta arveltiin edistävän mm. sen, että "listalla on monia taatusti samoin tuntevia ihmisiä", mutta kyse on selkeästi myös välineen vieraannuttavasta vaikutuksesta: "Vaikka ajattelisikin, että lukijat ovat oikeita ihmisiä, sitä ei jotenkin muista. Toisaalta listaympäristössä on sallittua olla ekshibitionisti (...) siellä ei päde samat säännöt kuin reaalimaailmassa." Siten eräs vastaaja toteaa myös: "En usko että kukaan listalaisista pitäisi puheen suuren tuntemattomista koostuvan ihmisjoukon edessä kertoen olevansa biseksuaali (...)." Tässä tulee siis jälleen esiin listaympäristön (ainakin jonkinasteisen) kasvottomuuden kokeminen nimenomaan suojana.
Toisaalta (lesbo)yhteisö on "kuitenkin varsin pieni ja todennäköisyys tuntea/tutustua on varsin suuri"; kyseessä on siis eräänlainen "tuntemisen/tuntemattomuuden paradoksi". Ehkä osittain tähän liittyy, että listalla on useita sellaisiakin tilaajia, jotka eivät koskaan lähetä ensimmäistäkään viestiä, vaan tyytyvät vain lukemaan muiden kirjoituksia. Eräs vastaaja arveli: "... jo se, että listalle liittyy ja siellä omalla nimellään kirjoittaa, on monille aika avointa ja paljastavaa". Toisille listalle kirjoittamiseen sinänsä ei liity mitään kynnystä: "Voin heittää jonkun jutun ilmaan ('Oletko nähnyt lesbojuttuja vanhoissa suomalaisissa elokuvissa') ja luottaa siihen, että ehkä joku jossain vastaa." Sama vastaaja jatkaa: "Näen kasvottomuuden mahdollisuutena, myös ehkä oppia tuntemaan tuttaviaan uudessa valossa."
6.3.3.2 Oletetun kasvottomuuden vaikutus omaan kirjoittamiseen
Suurin piirtein yhtä moni vastaaja ilmoitti kasvottomuuden joko vaikuttavan tai olevan vaikuttamatta tapaa, jolla he kirjoittavat sapfo-listalle. Osan mukaan kasvottomuus vaikuttaa heidän kirjoittamistapaansa avoimuutta lisäävästi: "Kun en näe niitä 150 kasvoa, voin sanoa asioita, joita en julistaisi salilliselle vieraita naisia." Kasvottomuutta ja postituslistaa välineenä pidetään suojaavana ja turvallisena ympäristönä: "Jos kirjoitan jotain, voin katsoa kuitenkin olevani suhteellisen merkityksetön eli turvassa. Ja jos joku minusta hermostuisi, se olisi hänen ongelmansa eikä minun. Voin itsenäni pysyä selkkausten ulkopuolella." Toisaalta jotkut ilmoittivat kasvottomuuden tekevän heidät etäisemmiksi, varautuneemmiksi ja hiljaisemmiksi.
Muutamat vastaajat huomauttivat, että he eivät pidä sapfo-listaa kasvottomona, koska tuntevat itse useita mukanaolijoita. Jotkut toivoivatkin, että lista olisi anonyymimpi, koska tällöin keskusteluunkin voisi ottaa osaa rohkeammin. Vaikka suurinta osaa listalaisista ei tuntisikaan, se, että tuntee edes joitakuita, vaikuttaa kuitenkin kirjoittamiseen: "ne 120 tai 130 kasvotonta lukijaa tulee ikään kuin siinä sivussa...". Toisaalta jotkut taas kirjoittavat varovaisemmin nimenomaan sen vuoksi, että eivät tunne vastaanottajia: "En kirjoita henkilökohtaisia asioita koska en tiedä kuka lukee juttujani." Kasvottomuuden vaikutus omaan kirjoitustapaan siis koetaan varsin eri tavoin. Käytännössä täysin tutuksi tuleminen sapfo-listan kokoisen ihmisjoukon kanssa ei liene mahdollista kenellekään.
Täydellisen kasvottomuuden valitseminen omaksi rooliksi listalla on helppoa, ja se saatetaan kokea helpottavaksikin: "Nyt voin olla 'kasvoton'. Henkilökohtaisessa kanssakäymisessä en varmaan osaisi vaieta yhtä tehokkaasti." Osa taas kirjoittaa listalle niin harvoin, että kasvottomuudella ei koeta olevan merkitystä, ja se ei sen vuoksi vaikuta kirjoitustapaan. Jotkut vastaajista ilmoittivat, että kasvottomuus ei vaikuta, koska "seison kaiken takana mitä kirjoitan myös suullisesti".
6.3.3.3 Kasvottomuuden myönteisyys/kielteisyys
Kasvottomuudella todetaan olevan niin hyvät kuin huonotkin puolensa, mutta enimmäkseen sitä pidetään myönteisenä ilmiönä. Kasvottomuuden arvioidaan mm. lisäävän avoimuutta ja toimivan suojana siten, että "aremmatkin ihmiset kirjoittavat", ja "kipeistäkin asioista kertominen on helpompaa". Sapfo-listan kaltaisella listalla kasvottomuuden tarjoama suoja saattaa olla erityisen tärkeää. "Joillekin lesboille ja homoille on varmasti hyvä päästä seuraamaan jotain keskustelulistaa tarvitsematta paljastaa nimeään", arveli eräs vastaaja. Tähän olivat jo aiemmin viitanneet jotkin vastaajien ilmoittamista syistä liittyä sapfo-listalle (ks. luku 6.3.1.1). Muita mainittuja syitä kasvottomuuden kokemiseksi myönteiseksi oli myös yksinkertaisesti se, että "on kiva olla joskus kasvoton", ja: "... entisenä exhipparina saan tyydytystä siitä, että joku tuntematon lukee minusta/minua. Sitä ei koskaan tiedä, kehen ehkä tekee jonkun vaikutuksen."
Toiset kiinnittivät huomionsa siihen, että sapfo-lista ei heidän mielestään loppujen lopuksi ole kovin kasvoton ympäristö: "jos haluaisin olla kasvoton ja anonyymi, en totisesti valitsisi suomen sapfoa siksi paikaksi." Yhteisöt ovat Suomessa pieniä, ja se myös vaikuttaa: kaikki eivät halua tulla identifioiduiksi jonkin tietyn viestin lähettäjinä tai yleensä lainkaan. "Täysi kasvottomuus EHKÄ vapauttaisi ja rohkaisisi sanomaan sen oman mielipiteen tai osallistumaan ylipäänsä. Tällä listalla ehkä pelätään tunnistamista puhuttaessa esim. vähänkin aremmista aiheista", toteaa eräs vastaaja.
6.3.3.4 Listaviestin suuntaaminen
Kysymys 32 kuului: "Kirjoittaessasi ei-henkilökohtaista viestiä suuntaatko sen tietoisesti listalle kollektiivisesti vai joillekin (tuntemillesi) ihmisille?" Tämä liittyy osaltaan välineen oletettuun kasvottomuuteen: pyrin selvittämään, millaisena vastaanottajana lista koetaan, eli luodaanko sille kenties jonkilaiset "kasvot". Vastaajista ylivoimainen enemmistö ilmoitti kuitenkin suuntaavansa viestinsä listalle kollektiivisesti. Viisi ilmoitti suuntaavansa viestinsä joillekin tietyille ihmisille. Lisäksi muutamat totesivat, että vaikka he suuntaavat viestinsä koko listalle, "joskus mukana voi olla ilmaus, joka on tarkoitettu tietylle henkilölle" tms. Lisäksi siitä, että listalla tiedetään olevan omia tuttuja, saatetaan "saada 'taustatukea' tyyliin 'no ne ainakin ymmärtää kun tuntevat mut...'".
Jotkut olivat analysoineet jo aiemmin (vastatessaan kysymykseen 29: "arvioisitko oletetun kasvottomuuden vaikuttavan siihen tapaan, jolla kirjoitat viestisi listalle") tuntemuksiaan siitä, kenelle he itse kokevat kirjoittavansa listaviestinsä. Useimmat totesivat pitävänsä kyllä mielessään, että kirjoittavat muille ihmisyksilöille, mutta tässäkin tapauksessa kasvottomuudella saattaa olla vaikutuksensa:
"Vain hyvin asiallisia julkisuusviestejä voi kirjoittaa kasvottomalle yleisölle, massalle, ja tällöinkin massa kuvitellaan jonkinlaiseksi. Enemmänkin (...) joudun miettimään sitä, kuinka kirjoittamaani hyödynnetään. Miten yksittäiset ihmiset sen tulkitsevat ja onko yksittäisissä ihmisissä joitain pahantahtoisia tai opportunisteja."Yksi vastaaja taas totesi listaympäristön vaikuttavan hyvinkin paljon hänen viestintätapaansa: "...kirjoitan virtuaalitodellisuuteen, siihen avaruuteen, jonka aiemmat viestit ovat luoneet, en niille ihmisille, jotka ovat tällä listalla, kirjoitan vastauksia muiden viesteihin."
6.3.4 Kirjoittaminen ja oman aseman kokeminen listalla
6.3.4.1 Kirjoittamiskynnys
Selvä enemmistö (20 henkilöä) vastanneista on sitä mieltä, että kynnys kirjoittaa sapfo-listalle on suurempi kuin kirjoitettaessa muille postituslistoille tai uutisryhmiin. Syyksi ilmoitettiin toisaalta eräänlainen leimautumisen pelko: "entä jos joku tuttu näkee", toisaalta suurin osa samaan kantaan päätyneistä oli kuitenkin henkilöitä, jotka ovat avoimia seksuaalisen suuntautumisensa suhteen ja joille listalla olossa sinänsä ei ole mitään peiteltävää. Heidän kohdallaan kirjoittamiskynnystä nostaakin nimenomaan se, että pelätään kasvojen menettämistä oman viiteryhmän silmissä: "Jotenkin sitä ei haluais munata itteään lesbojoukon edessä. Kai sitä on silleen suuremmat paineet." Kirjoittaminen esim. ulkomaiselle listalle koetaan helpommaksi, koska sapfo-listassa "...kyse on kotimaisesta ja kotikaupunkipainotteisesta listasta. Aina on tilaisuus tulla tunnetuksi." Parin vastaajan kohdalla kirjoittamiskynnystä nosti myös se, että he tuntevat olevansa listalla "erilaisia" heteroutensa vuoksi, eivätkä halua "häiritä" muita. Myös käytävän keskustelun ajoittainen "tieteellisyys" mainitaan kirjoittamiskynnystä nostavana tekijänä.
Vastaajista 11:n mukaan kynnys kirjoittaa sapfo-listalle on pienempi kuin muille listoille tai uutisryhmiin kirjoitettaessa. Tähän on usean vastaajan kohdalla syynä ennen kaikkea se, että muut heidän tilaamansa listat ovat työhön liittyviä ja/tai englanninkielisiä. Sapfo-listan funktio taas on ensisijaisesti sosiaalinen. Mielenkiintoista on se, että "tunnen monta listalaista" mainitaan sekä kirjoittamiskynnystä alentavien että sitä nostavien tekijöiden joukossa. Joidenkin mukaan se, että listalla on mukana vain naisia ja "samanhenkisiä", luo turvallisuutta ja helpottaa siten listalle kirjoittamista. Eräs vastaaja toteaa: "...lista on minulle yksi elämäni tämänhetkisistä sosiaalisista yhteisöistä ja ehkä merkittävin lesboyhteisöni tällä hetkellä joidenkin hyvien ystävien jälkeen." Samankorkuiseksi sapfo-listan ja muiden listojen/uutisryhmien kirjoittamiskynnyksen arvioi seitsemän vastaajaa.
6.3.4.2 Syyt vähäiseen kirjoittamiseen
Kysymyslomakkeen kohdat c ("ujous; epävarmuus omista kyvyistä kirjoittaa kiinnostavia viestejä") ja d ("halu pysytellä anonyymina ja/tai kaapista tulemisen pelko") arvioitiin selvästi tavallisimmiksi syiksi aktiivisten kirjoittajien pieneen määrään. Sen sijaan omaa kirjoittamista arvioitaessa sen mahdollisen vähäisyyden syyksi ilmoitettiin yleisimmin ajan puute. Vastaajat siis ovat siinä uskossa, että hiljaiset listallaolijat ovat epävarmoja ja ujoja, kun nämä oman oman ilmoituksensa mukaan ovat usein yksinkertaisesti kiireisiä - tosin jakauma eri vaihtoehtojen välillä on muuten melko tasainen, kun vastaajat arvioivat omaa kirjoittamistaan.
Yksi selkeästi kirjoittamiskynnystä nostava tekijä on ilmeisesti se, että listalaiset pelkäävät saavansa kielteisen vastaanoton, tulevansa väärinymmärretyiksi tai jopa fleimatuiksi. Vastausten mukaan etenkin huumoria kaipaillaan listalle lisää; jotkut kokevat listaympäristön jopa vihamieliseksi: "...suurin syy [vähäiseen kirjoittamisaktiivisuuteen] on mielestäni pelko siitä, että tulee leimatuksi tyhmäksi. Listan totuuden torvet nimittäin kun tietävät kaikesta kaiken parhaiten, jolloin vain todella kovaluonteiset ylipäätään viitsivät kirjoittaa." Toisaalta jotkut olivat aiemmin ilmoittaneet pitävänsä sapfo-listaa muihin listoihin verrattuna mm. "reippaampana, ronskimpana, iloisempana ja monipuolisemmin elämän eri alueita kattavana" ja siksi kirjoittavansa sille mielellään - vastaajien henkilökohtaisissa mielikuvissa listaympäristöstä on siis suuriakin eroja.
Kysymyksessäni en tarkemmin eritellyt ajan puute -vastausvaihtoehtoani kirjoittamista vähentävänä tekijänä. Ajan puutetta voi olla sekä yleinen kiireisyys sekä se, että ainut mahdollisuus sapfo-listan seuraamiseen on esimerkiksi työpaikalta käsin, jolloin kyse on nimenomaan "modeemiajan" puuttesta. Niin ikään kiinnostuksen puute saattaa olla kaksijakoista, kuten eräs vastaaja aiheellisesti huomautti. Kyse voi olla siitä, että "mikään listalla käsitelty aihe ei ole kiinnostanut niin paljon, että siitä kirjoittaisi, _eikä uskalla itse aloittaa juttua siitä mikä itseä todella kiinnostaa_" tai siitä, ettei "ylipäätään ole kummempia ilmaisutarpeita ainakaan juuri tällä listalla". Jos listaa seuraa pääasiassa "pysyäkseen kärryillä" ajankohtaisista tapahtumista, aktiivisen kirjoittamisen osuus jää vähäiseksi - tästä lienee kyse melko monen hiljaisen listalaisen kohdalla.
Se, että listalla vain pieni osa tilaajista kirjoittaa, johtunee myös välineen etäännyttävästä vaikutuksesta; siitä, että ei-reaaliaikainen listaviestintä muuttaa väistämättä kasvokkainviestinnässä päteviä normeja. "Luulen että listakeskustelussa tahaton kuoliaaksi vaikeneminen tapahtuu helpommin kuin livenä; live-keskustelussa hiljaisuudet ovat niin kiusallisia, että joku kuitenkin edes jotakin mumisee vastaukseksi", toteaa eräs kirjoittaja.
Monen kohdalla kirjoittamiskynnystä ilmeisesti nostaa jo aiemminkin mainittu sisäpiiri-ilmiö: "Muutamat, jotka vaikuttavat olevan vanhoja tuttuja keskenään (...) ovat aina äänessä. Päätelmä: tämä on niiden juttu, eikä kuulu minulle; en ole tervetullut." Tämänkaltainen ajattelu ilmeisesti todella vaikuttaa niin, että jotkut eivät rohkene liittyä keskusteluun. Nimenomaan ajatus listan keskittymisestä aktiivisten kirjoittajien sisäpiirin ympärille, jonka sisään tunkeutuminen koetaan vaikeaksi, sekä fraasi "piiri pieni pyörii" toistuivat useissa lomakkeissa ja useissa eri vastauksissa.
6.3.4.3 Koettu vapaus ajatusten ilmaisuun
Kaksi kolmannesta vastanneista on sitä mieltä, että he pystyvät ilmaisemaan ajatuksiaan vapaammin ystäväpiirissään kuin sapfo-listalla; muutama ilmoitti pystyvänsä sapfo-listalla vapaampaan ilmaisuun ja muutama totesi tämän vaihtelevan tilanteen mukaan. Pääsyynä siihen, että listalla ei tunneta oloa vapautuneeksi oli "en tunne ihmisiä listalla eivätkä he tunne minua" tms. Omassa ystäväpiirissä väärinymmärretyksi tulemisen riski on pienempi; joidenkin vastaajien mukaan listalla ajautuu helpommin (tahtomattaan) kiistoihin. "En todellakaan viitisisi antautua listalle fleimisotaan", totesi muuan vastaaja. Toisaalta varautuneisuuden syynä on ujous, toisaalta "listalaiset eivät kuitenkaan tavallaan ole tarpeeksi tuntemattomia". Jo aiemmin esiin tullut asetelma Suomen pienuudesta ja eräänlaisesta tunnistetuksi tulemisen tai itsensä nolaamisen pelosta tulee siis näkyviin myös tämän kysymyksen vastauksissa.
Yllättävän usein mainittiin myös epävarmuus omien viestien oikeutuksesta: "...ehkä myös vähän pelkään sanovani jotain 'väärin' ja tulevani lyödyksi sillä". Vaikuttaa siltä, että listalla todella koetaan olevan jotkin kirjoittamattomat normit siitä, mistä ja miten puhutaan, ja pelko siitä, ettei tunne tai täytä näitä normeja, nostaa monien kohdalla kirjoittamiskynnyksen niin korkeaksi, ettei sitä koskaan ylitetä. Lisäksi mm. henkilökohtaiset suhteet saattoivat olla syynä siihen, että sapfo-listalle ei koeta voitavan kirjoittaa vapaasti: eräälle kirjoittajalle kyseessä on "sekalainen joukko ex-rakastajia, jopa ex-ystäviä, valitettavasti", jolloin itsen ilmaisu on vapautuneempaa nykyisessä ystäväpiirissä kuin sapfo-listalla. Eräs heterona listaa seuraava puolestaan piti itseään "ulkopuolisena", eikä siksi osallistu käytävään keskusteluun.
Toisille sapfo-lista taas on ainoita henkireikiä lesbona, jolloin omien ajatusten ilmaiseminen listalla on helpompaa kuin muissa ympäristöissä. Vain yksi vastaaja ilmoitti, että nimenomaan lista välineenä saa hänet ilmaisemaan itseään vapaammin kuin ystäväpiirissään. "Päästän suustani mitä sattuu listan virtuaalisuuden vuoksi", hän kirjoitti. Sama määrä vastaajia (kuusi), joka ilmoitti ajatusten ilmaisun olevan helpompaa sapfo-listalla kuin omassa ystäväpiirissään, ilmoitti tämän riippuvan tilanteesta: "Kaikki ystäväni tietävät seksuaalisen suuntautumiseni, kukaan heistä ei tunne minua kokonaan. Eikö se ole sama listallakin?"
6.3.4.4 Käyttäytymisen muuttuminen ajan myötä
Enemmistö eli 26 vastaajaa ilmoitti, että heidän käytöksensä sapfo-listalla ei ole muuttunut sinä aikana, jona he ovat tilanneet listaa. Vastaajista 13:n mukaan heidän listatapansa ovat muuttuneet jollakin tavalla. Yleisimmin kirjoittaminen on muuttunut aktiivisemmaksi (viisi vastaajaa), mutta pari vastaajaa ilmoitti myös olleensa aluksi nykyistä aktiivisempia sekä kirjoittajina että lukijoina. Kirjoittamisaktiivisuuden lisääntymiseen on syynä mm. se, että kun "alkaa vähitellen saada käsitystä ihmisten mielipiteistä ja ainakin 'listaluonteesta', uskaltaa kohtapuoliin kommentoidakin". Aktiivisuuden kasvuun vaikuttaneina tekijöinä mainittiin myös mm. uusi tietokone sekä lisääntynyt vapaa-aika.
Kriittisyys viestien lukijana kasvaa ajan kuluessa. Myöhemmässä vaiheessa kaikkia viestejä ei enää vaivauduta lukemaan, vaan niistä poimitaan vain kiinnostavimmat. Jotkut vastaajat ilmoittivat olevansa myös varovaisempia kuin listauransa alussa: he eivät kirjoita listalle, elleivät ole seuranneet keskustelun aiempaa kulkua tarkasti. Pari vastaajaa ei osannut arvioida oman listakäyttäytymisensä mahdollista muuttumista. Suurimman osan kohdalla minkäänlaista muutosta ei ollut kuitenkaan heidän omien sanojensa mukaan tapahtunut.
6.3.4.5 Tasa-arvoisuuden kokeminen
Yli kolme neljäsosaa vastaajista ilmoitti kokevansa itsensä listayhteisön tasa-arvoisiksi jäseniksi. Pari meni jopa pidemmälle ja totesi pitävänsä itseään etuoikeutettuina, koska heillä on joko modeemi vapaassa käytössään tai muuten kovin suotuisat olosuhteet listan seuraamiseen: "...Minulla on kone ja modeemi kotona, eikä siellä ole kakaroita huutamassa tai kumppania olan takaa kurkkimassa." Jos tasavertaisuutta muuten kommentoitiin, mielipiteenä yleensä oli, että listalla kaikki ovat tasavertaisia, koska "kaikilla on samat mahdollisuudet saada sanansa kuuluviin".
Kahdeksan vastaajaa ilmoitti, että ei tunne olevansa tasa-arvoinen sapfo-listan jäsen. Tähän oli syynä heterouden tai biseksuaalisuuden vuoksi koettu ulkopuolisuuden tunne, oma sijanti ("...mä olen sieltä [pääkaupunkiseudulta] nykyään niin kaukana, kaikki seminaarit sun muut menee ohi"), ikä ("jotkut selvästi katsovat minua alaspäin ikäni takia") tai oma kirjoittamattomuus ("en tunne olevani yksi listalaisista kuitenkaan samalla tapaa kuin kirjoittavat immeiset"). Lisäksi listaa silloin tällöin hallitseva teoreettinen keskustelu mainittiin jälleen: "Tekstit ovat usein niin tieteellisiä ja täynnä naistutkimuksellista sanastoa, etten ymmärrä siitä mitään." Kaksi vastaajaa vastasi kysymykseen "kyllä ja ei"; lisäksi eräs kolmas totesi orwellilaisittain: "Kaikki ovat tasavertaisia, jotkut vain ovat tasavertaisempia kuin toiset." Yhdessä vastauksessa asetettiin myös kysymyksen sana "listayhteisö" kyseenalaiseksi ja arveltiin, ettei mitään yhteisöä ole olemassakaan.
6.3.5 Lopuksi
6.3.5.1 Listan tärkeys vastaajille
Sapfo-listan tärkeydestä itselleen henkilökohtaisesti vastaajat esittivät hyvin erilaisia arvoita. Yleisimmin lista koetaan "melko tärkeäksi" tai "mielenkiintoiseksi mutta ei elintärkeäksi" (kolmannes vastanneista). Toisille lista on tärkeä tiedonsaannin kannalta tai siksi, että se "saa ajattelemaan monia asioita eri ihmisten perspektiivistä", toisille se on lähinnä vain ajanvietettä. Noin kymmenen vastaajaa ilmoitti, että heille lista "ei ole kovinkaan tärkeä".
Niille, jotka määrittelivät sapfo-listan tärkeäksi tai hyvin tärkeäksi (noin neljännes vastanneista) itselleen, tähän on syynä mm. siitä saatava "yhteyden" tunne tai se, että "näkee, että on olemassa samanmielisiä ihmisiä". Lista toimii tällöin omaa (lesbo)identiteettiä tukevana tekijänä. Ajan myötä listan merkitys tässä mielessä saattaa myös pienentyä, kun varmuus omasta itsestä ja suuntautumisesta kasvaa: "...ei varmastikaan enää niin tärkeä kuin alunperin. Oma identiteetti on vahvistunut..." Jos sosiaaliset kontaktit muuten ovat vähäisiä, sapfo-listan merkitys korostuu. Listan tärkeydestä henkilölle, joka kirjoittaa "minulla ei ole muuta sosiaalista elämää", ei liene epäilystä.
Yleisin syy olla mukana sapfo-listalla on sen kautta saatava tieto (ajankohtaisista tapahtumista, kirjauutuuksista, lakialoitteesta jne.). Tämä mainittiin kolmanneksessa vastauksista. Oleellista on, että monelle kyseessä on myös "informaatio, jota ei muualta saa". Listan tarjoamaa huvia ja ajanvietettä piti tärkeänä 6 vastaajaa; yleinen "uteliaisuus" mainittiin 4 vastauksessa. Tällöin saattoi kyseessä olla jopa "pelko siitä, että jos eroan, jotain huippukiintoisaa menee heti sivu suun".
Jonkinlainen yhteisöllisyys, yhteenkuuluvaisuus sekä lesbososiaalisuus eri sanoin muotoiltuna on pääsyy sapfo-listalla mukana olemiseen suurella osalla vastaajista. Tähän liittyy eri aspekteja. Yleistäen voisi sanoa, että niille listalaisille, joille heidän identiteettinsä sinänsä ei enää ole ongelmallinen tai vahvistamisen tarpeessa, tässä on kyse etupäässä "suomalaisen lesbomaailman menon seuraamisesta", toiset taas kokevat listalla mukana olon tärkeäksi, koska sen kautta voi "huomata ettei ole yksin"; että "on olemassa samanmielisiä".
Kaksi vastaajaa toi esille ajatuksen sapfo-listasta "tukiverkkona": "Luotan siihen, että muut rientävät apuun neuvoineen jos minulla on hätä." Toinen esitti tämän hyvinkin konkreettisesena syynä sille, miksi listalla mukana olo on hänelle tärkeää: "jos minulle tapahtuisi jotain tosi väärää, joka jollain tavalla liittyisi suuntautumiseeni, voisin saada tietoa siitä mitä tehdä". Muita tärkeiksi koettuja syitä olla mukana listalla ovat esimerkiksi mielenkiintoinen keskustelu, ajan tasalla pysyminen ja se, että sapfo-lista on eräänlainen henkireikä silloin, kun ympäristö muuten on hegemonisen heteroseksuaalinen. Eräs vastaajaa tiivisti oman kokemuksensa listan tärkeydestä itselleen: "...hankkia osa elämänkokemusta tällä tavoin, avartaa omaa suppeaa maailmaansa muidenkin mielipiteillä, kuulostella omia reaktioitaan esitettyihin asioihin, miettiä omaa identiteettiään myös tämän listan avulla".
6.3.5.2 Vastaajien omat luonnehdinnat sapfo-listasta viestintäympäristönä
Lomakkeen viimeinen kysymys kuului: "Miten luonnehtisit vapaasti sapfo-listaa viestintäympäristönä?" Pari vastaajaa oli tiivistänyt luonnehdintansa yhdeksi lauseeksi (esim. "interaktiivinen älykkään saippuaoopperan ja tieteenfilosofisen naistutkimusdokumentin risteytys"), kun taas jotkut kuvasivat listaa vain yhdellä adjektiivilla. Keskimäärin vastausten kirjo oli kuitenkin melko laaja ja runsassanainen, joskin monet mainituista seikoista olivat tulleet esiin jo aiempien kysymysten vastauksissa. Seuraavaan olen koonnut pääteemoja.
Useimmin käytetty adjektiivi listaa luonnehtimaan oli "mielenkiintoinen", niin keskustelua kuin naisten postituslistaa viestinnän välineenä kuvaamassa. Lisäksi listan sanottiin olevan mm. "polveileva, vapaa, rönsyilevä, joskus ylirasittava" ja "avoin, hervoton, hillitön, hauska!"; "jännitteinen", "tympääntynyt", "leppoisa", "vapauttava" ja "melko turvallinen" esiintyivät myös. Keskustelunaiheista todettiin, että vaikka ne sinänsä ovat mielenkiintoisia, itse aihe jää välillä taustalle: "Liian usein aletaan kuitenkin puhua siitä, miksi tällaisesta aiheesta ylipäänsä pitää puhua." Muihinkin välineisiin listaa vertailtiin: "Sapfo-lista on mukavampi naismedia kuin tosikkomaiset ja ajoittain kireät Setan muut listat tai pönäkkä rahanhajuinen Z-lehti."
Jossakin määrin vastauksissa tuli jälleen esiin se, että joidenkin tilaajien mielestä sapfo-lista on sisäänpäinlämpiävä ryhmä, jota pieni aktiivikirjoittajien joukko hallitsee, mutta toisaalta todettiin myös: "...mutta mikäänhän ei estä esim itseäni osallistumasta keskusteluun aktiivisemmin, joten olen siis iloinen että keskustelua ylipäätään on." Niin ikään yhteisön pienuutta ja tämän vaikutusta viestintään sapfo-listallakin pahoiteltiin tässäkin yhteydessä: "Olisi varmasti parempi, etten itse niin hyvin tietäisi, keitä aktiivisesti listalle kirjoittavat ovat eli Suomen pienet lesbopiirit tuntuvat listallakin." Tähän liittyy se, että "...on melko paljon tarvetta 'näyttää', tarvetta saada muut ajattelemaan, että kirjoittaja on älykäs ja kiinnostava. Uskon, etta olisi avoimempi, mikäli henkilöistä vain harva tapailisi toisiaan live-elämässä".
Muutamassa vastauksessa tulee uudelleen esiin myös se, että vaikka suoranaista fleimaamista ei sapfo-listalla paljon esiinnykään, ilmiö kuitenkin tunnetaan. Eräs kirjoittaja arvioi, että fleimaamista ja tarkoituksellista härnäämistä harrastetaan sapfo-listalla harvemmin kuin esim. muilla listoilla, mutta jatkoi: "Vaan jospa sapfo-fleimit hoidetaan yksityisesti, eikä julkisesti?" Tämä on toki mahdollista, mutta ainakaan tämän kyselyn vastauksissa listakiistojen ei raportoitu vaihtuneen vihamielisten viestien lähettämiseen henkilökohtaisena postina. Se, että kirjoittelu ajoittain vaikuttaa kärkevältä, saattaa johtua osittain myös välineen luonteesta. Erään vastaajan mukaan viestit ovat usein "reaktionaarisia", mikä "joskus vaikuttaa hyökkäävyydeltä". On otettava huomioon myös se, että listan tilaajien kokeneisuus sähköpostiviestinnästä ja sen normeista yleensä sekä kokeneisuus viestinnästä sapfo-listalla vaihtelee paljon. "Kommunikointikulttuuri on vielä vähän ailahtelevaa", kuten yksi vastaajista toteaakin.
Vaikka kovin monet eivät listalle säännöllisesti kirjoitakaan, kaikilla on kuitenkin periaatteessa siihen mahdollisuus, ja kaikki ovat ikään kuin samalla viivalla potentiaalisina viestien lähettäjinä (tosin tekniset mahdollisuudet osallistumiseen ovat epätasaisesti jakautuneet). Tässä on jossakin määrin kyse välineen tasa-arvoistavasta vaikutuksesta, mutta sapfo-listalla lisäksi myös ehkä siitä, että listan lesboluonne lisää suvaitsevaisuutta kirjoittajien muuta yksilöllisyyttä kohtaan. Eräs vastaaja kirjoitti:
Sapfo-listalla en ole huomannut semmoisia auktoriteettirakenteita kuin monessa muussa pikku piirissä, ts. että olisi joku joka sanoisi miten asiat olisivat. Sapfo vaikuttaa sangen demokraattiselta. (...) Minusta tuntuu, että sapfo-listan yksittäisellä kirjoittajalla on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaiseksi lista muodostuu.Viestintätilanne millä tahansa postituslistalla poikkeaa perinteisistä viestinnän tavoista. Suomen oloissa sapfo-lista on ainutlaatuinen; mikään muu media ei tarjoa vastaavaa tilaisuutta samankaltaisen ja -kokoisen naisjoukon keskustelufoorumina. Eräs vastaaja piti sapfo-listaa "puisevana" mutta ryhmän eriytyneisyyden vuoksi kuitenkin kiinnostavana: "harvoin sitä 'juttelee' 150 lesbon tilassa". "Toisaalta ihmisten tuttuus, toisaalta vieraus hämmentää", kirjoitti eräs toinen.
Vastausten perusteella vaikuttaa ainakin jossakin määrin siltä, että vaikka sapfo-lista ei suinkaan ole lintukoto, se on kuitenkin monille läheinen yhteisö: jonkinlainen etäperhe, jossa riidellään mutta joka on silti tärkeäkin. Niin äänessä oleminen kuin hiljainen tarkkaileminenkin on puhtaasti jokaisen itse valittavissa. Ainakin osittain sapfo-listan luonne syntyy yhteisöllisyydestä, jonkin jakamisesta, ja lista onkin varmasti "lukijoittensa ja kokijoittensa näköinen". Eräs vastaaja kuvailee omaa käsitystään listasta:
"Sapfo-lista on verkonkutoja. Sapfo-lista koostuu toisiinsa suuntautuneista naisista, jotka tuntevat jonkinsorttista mielestäni positiivista riipuvaisuutta ja siksi viestintä on voittopuolisesti myönteisen uteliasta suhteessa toisiin.Listalla on erilaisia tyyppejä, on ilmiselviä humoristeja, on ilmiselviä älykköjä ja on ilmiselviä empaatikkoja, joille tärkeintä on toisten hyvä olo. Viestintäympäristönä lista onkin aika jees, juuri siksi että se toimii kuin yhteistoiminnallisen oppimisen palapelissä eli ihmisillä on erilaisia tehtävä- ja sosiaalisia rooleja, jotka ovat yhteisen päämäärän kannalta tuikitärkeitä. Tärkeintä on keskinäinen kunnioitus."Saamastaan kritiikistä huolimatta: "Kaiken kaikkiaan sapfo-lista on aika mukava paikka olemassa."