LESBOPUBIEN LUVATTU
LONTOO
Lontoon naisten kuiva
kausi on lopulta ohi, sillä viime vuoden kuluessa
kaupunkiin on avattu useita vain naisille
tarkoitettuja pubeja. Kun niiden rinnalla monet
sekapaikat omistavat yhä iltoja erikseen naisille,
Lontoo alkaa olla janoiselle lesbomatkaajalle
todellinen mekka.
TEKSTI JA KUVAT SANNA
UUKSULAINEN
Lontoo on viime vuoden lopusta saanut
ylpeillä Britannian ensimmäiseksi lesbopubiksi
itseään mainostavalla Candy Barilla, joka sijaitsee
keskellä homo-ja stripparikaupunginosana tunnettua
Sohoa. Aivan ensimmäinen lesbobaari Lontoossa toimi
tosin jo muutama vuosikymmen sitten, mutta
kolmikerroksinen Candy Bar on ainut laatuaan Sohossa
ja ensimmäinen, joka on auki joka päivä.
Candy Barin avaamista mainostettiin hyvissä ajoin jo
kuukausia aikaisemmin. Mainonta tuotti tulosta,
sillä lukuisat naiset ovat liittyneet baarin
jäseniksi heti tullessaan ensi kertaa
ovesta sisään. Baarin antimien lisäksi Candy Bar
tarjoilee hiljaisehkoon päiväsaikaan lounasta.
Illan tullen tunnelma tihenee naisten alkaessa
virrata sisään ja puheensorinan täyttäessä
paikan. Viikonloppuisin liikkuminen saattaa
osoittautua miltei mahdottomaksi runsaan naislauman
keskellä.
Vaikka Candy Barissa ei ole varsinaista
tanssilattiaa, monet innostuvat bailaamaan
kellarikerroksessa dj:n vauhdittamana, kun taas
ensimmäisessä ja ylimmässä kerroksessa lähinnä
seisotaan keskustelemassa. Istumapaikasta on
viikonloppuisin turha edes haaveilla alkuillan
jälkeen. Viikolla on usein rauhallisempaa eikä ala-
ja yläkertoja yleensä katsota tarpeellisiksi avata
lainkaan.
KIUSAUKSENA
NAISSTRIPPAREITA
Keskiviikkoiltojen
piristeenä on ollut tarjoilla seksikkäitä
strippareita, mistä ilosta joutuu pulittamaan kolmen
punnan eli noin 27 markan pääsymaksun. Iltaa
kutsutaan nimellä Tease, ja monet naiset
sujauttavatkin innolla seteleitä strippareiden
housuihin. Teasen avajaisilta noteerattiin jopa
Brittien paremman luokan kansallisen
lehden sivuilla. Alun perin pääsymaksua ei muina
iltoina peritty lainkaan, mutta kesäkuussa aukioloa
pidennettiin ja torstaista lauantaihin
sisäänpääsy maksaa kahdesta viiteen puntaan.
Toinen suhteellisen uusi naisille tarkoitettu pubi
Her/She Bar ei sijaitse ihan Sohossa mutta silti
hyvien kulkuyhteyksien päässä. Jos Candy Bar on
oiva paikka solmia uusia tuttavuuksia, kaikki eivät
ole yhtä mieltä Her/She Barista. Kirkkain
neonvaloin ja runsaimmin istuinpaikoin varustettu
pienehkö pubi on monen mielestä sopiva paikka
lähinnä pareille tai kaveriporukoille, ei
välttämättä yksinmatkaajille. Irlantilainen Tracy
esimerkiksi sanoo suoraan, ettei koskaan tulisi
tänne yksinään. Keski-ikäinen naispari
Tukholman liepeiltä taas kertoo vierailleensa
baarissa joka päivä viikon lomansa aikana
tapailemassa englantilaisia ystäviään
kaikessa rauhassa.
Her/She-baarissa muutaman kuukauden työskennellyt
Heli Koivukannas, 30, kertoo baarin todellakin olevan
enimmäkseen keski-ikäisten parien ja
ystäväporukoiden suosiossa. Keskiviikkoiltaisin
kävijäkunta sen sijaan on nuorta indie-musiikkia
soittavan Debby Smithin ansiosta.
Rovaniemellä syntyneen mutta suurimman osan
elämästään Helsingissä asuneen Helin mielestä
Suomen lesbopaikkoja ei voi verratakaan
Lontoon baareihin. Samalla hän kuitenkin sanoo
kaipaavansa vielä enemmän naisten paikkoja eikä
pidä Lontoon tarjontaa kovinkaan suurena.
Suomalaisiin asiakkaisiin Heli ei ole koko
työssäoloaikanansa törmannyt ja toivottaakin
kaikki Suomen naiset Lontoossa käydessään
tervetulleiksi Her/She Bariin.
NÄKYVYYS
UUTTA
Heli kertoo
alkuiltojen olevan Her/She-baarissakin usein
hiljaisia mutta seitsemään mennessä paikka alkaa
jo täyttyä. Keskeisen sijainnin ansiosta paikelle
eksyy tasaisin välein myös
lakimiesheteroporukoita. Monet eivät
pane pahakseen tuoppia lesbojen ympäröimänä,
mutta haastattelua edeltäneenä päivänä Heli
kertoi paikalle eksyneen nuoren parin jättäneen
juomat puolitiehen katseltuaan hieman ympärilleen.
Suurempia heteroporukoita ei edes lasketa
sisälle, sillä baari on joka tapauksessa
ensisijaisesti lesboille tarkoitettu.
Aiemmista naistenpaikoista nämä kaksi pubia eroavat
selvimmin näkyvyydellään. Enää ei ole tarvetta
piilotella hämärillä syrjäkujilla, sillä
varsinkaan Her/She-baarin kirkkaita valoja ja
Women only -tekstiä ei voi olla
huomaamatta vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella
Farringtonin metroaseman kupeessa.
Lontoossa yli puolet elämästään asunut
eteläamerikkalainen Yonette Sam, 19, kertoo Lontoon
lesboelämän vilkastuneen huimasti siitä, kun hän
ensi kertaa 16-vuotiaana alkoi liikkua homobaareissa:
Alkuaikoina melkein kaikissa paikoissa oli
enimmäkseen miehiä, nykysin naisten paikkoja ja
naisia on huimasti enemmän.
Yonetten mielestä Lontoon lesbojen varsinainen
pubikulttuuri on alkanut vasta viime vuoden kuluessa.
Nyt piirit alkavat olla jo niin suuret, että
monesti ei enää ikinä törmää samoihin ihmisiin,
joita viikonloppuna pubissa tapasi.
Vaikka Yonette ei itse viihdy kovin usein Candy
Barissa sen pienuuden ja tanssilattian puutteen
takia, hän sanoo erikoisiltojen olevan aivan
mahtava idea. Erityisesti häntä viehättävät
Tease-illat, koska strippareina on homopubien
yleisestä käytännöstä poiketen naisia. Myös
Yonetten heteroystävät ovat olleet muutaman kerran
mukana ja yleisesti ottaen viihtyneet hyvin.
HOMOJA VAIN JOS MAHTUU
Vaikka Candy ja
Her/She ovatkin vain naisille, kumpikin
toivottaa myös homoystävät tervetulleiksi. Sitä
ei voi kuitenkaan viikonloppuisin pitää
sääntönä: vilkkaana perjantai-iltana homopoika
joutui pettyneenä kääntymään Candy Barin ovelta,
kun mahdollisimman monen naisen pääsy
täpötäyteen Candy Bariin haluttiin varmistaa.
Candy Barin ohella myös muutamat muut paikat
järjestävät erikoisiltoja. Eustonin aseman
läheisyydessä sijaitseva Glass Bar näyttää
ulospäin lähinnä ruumishuoneelta ja on nimetty
osittain lasisen baaritiskinsä mukaan. Siitä on
tullut varsinainen lesboäitien hitti
erikoisilloillaan, jolloin äidit voivat jättää
lapsensa pubin järjestämän kaitsijan huomaan ja
itse nauttia juomistaan ja toistensa seurasta
kaikessa rauhassa.
Glass Barin torstaiset sinkkuillatkin ovat jo
traditio, vaikka teemasta poiketen paikalla näkyy
usein parejakin. Sisälle menoa ei tarvitse paljoa
ujostella, sillä henkilökunta on huomattavan
ystävällistä. Yksinäisen matkaajan ensimmäinen
puolituntinen saattaa parhaassa tapauksessa kulua
ovea avaamaan tulleen baarimikon kanssa turistessa.
Lontoon baarivalikoima on laaja ikään tai näköön
katsomatta: paikkoja on niin femmeille, butcheille ja
tummaihoisille kuin sekalaiselle seurakunnallekin.
Naisten paikoista ei tavallisesta turistioppaasta
usein löydä sanaakaan, eikä aina edes
homomatkaajan oppaista. Ajankohtaisinta tietoa saa
parhaiten ilmaislehti Pink Paperin Dyke Nights
-kolumnista. Lehden voi noutaa useimmista
homo/lesbopubeista tai vaikkapa kirjakaupoistaan
tunnetulla Charing Cross Roadilla sijaitsevasta
Euroopan suurimmasta naisten kirjakaupasta Silver
Moonista. Parasta on myös heti Lontooseen
saavuttuaan hankkia karttakirja (esim. A TO Z), jonka
avulla lesbopubienkin sijainnin pitäisi selvitä.
Ja eikun vaan sitten laukkuja pakkailemaan ja
englannin sanakirjoja kaivelemaan