Lapsellisia ajatuksiaZ (setalehti) 6/1999
Tuttujen ja tuntemattomien keskuudessa on viime aikoina ollut käynnissä kohtalainen vauvabuumi, kun lesboperheisiin syntyy uusia ihmisiä. Olen tavannutkin joitakin näistä pienistä miehistä - poikia he ovat lähes kaikki olleet, toistaiseksi, he joita minä olen kohdannut.
En voi välttyä ajatukselta, että kylläpä maailma muuttuu. Minun ulostulovuosinani oli tavallista lesbon olla aivan lapseton, ja jos joillakin oli lapsia, olivat lapset usein ikäänkuin muistoja entisestä elämästä. Näitä lapsettomuuden aikaa eläneitä varttuneempia lesboja on paljon. Sukupolvien ero saattaa tulevaisuudessa näkyä siinä, että ypöyksinään tai kaksin vanhenevan naisystävän kanssa harmaantuvat lesbot tulevat vähitellen vaihtumaan lesboiksi, joita omat pojat ja tyttäret käyvät katsomassa vanhainkodissa - jos käyvät.
Lesboperheen pienen pojan tapaaminen on varmin tapa vakuuttua siitä, että kahden naisen perheissä kasvaa tavallisia, iloisia lapsia. Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan ole tavannut tai tiedä tavanneensa yhtäkään, ja monet ovatkin huolissaan siitä, miten näille lapsille mahtaa käydä, ja millainen elämä heillä mahtaa olla edessään. Kiusataanko heitä pihoilla, lastentarhoissa ja kouluissa? Onko oikein hankkia lapsi erilaiseen perheeseen? Onko oikein ettei lapsella ole isää läsnä kun hän kasvaa? Näitä, ja monia muita kysymyksiä kysytään joko moraalisesti närkästyneinä, tai sitten ihan oikeasti huolissaan.
Itse olen lapseton enkä ole aikeissa enää lisääntyä, mutta olen silti minäkin törmännyt näihin kysymyksiin. Kun on tarpeeksi monta kertaa vastannut kysymyksiin koulukiusaamisen mahdollisuudesta, ärtymys valtaa alaa, ja tekee lopulta mieli tokaista: "Olisiko lapsi pitänyt jättää tekemättä siksi ettei sitä vain kiusattaisi koulussa? Onko lapsen jotenkin parempi jäädä syntymättä ja kokonaan ilman elämää?"
Entä jos samaa logiikkaa laajennettaisiin muihinkin perheenjäseniin? Jospa vaikka ajateltaisiin, ettei heteroperheeseen pitäisi hankkia lapsia, jos vaikka lapsen mummi on lesbo, tai vaari on homo (aivan mahdollista!) - varmaan sitäkin lasta ehkä kiusataan? Tai jospa suosittelisimme lapsenteosta luopumista jos sen täti tai setä antaisi suuntauksellaan aihetta suunsoittoon välitunneilla? Ehkä jopa serkku, jos sattuu olemaan tarpeeksi kuuluisa tai pahamaineinen, voisi tehdä pikkuisemme olon tukalaksi? Tai mitä jospa suvun esi-isiin lukeutuu maankuulu julkihomo?
Totta kai lapsen on parempi syntyä ja saada elää oma ainutkertainen elämänsä kuin tulla ennalta ehkäistyksi koulukiusaamisen varalta. Sitä paitsi kaikki perheet ovat erilaisia, ja erilaisuutta on loputtomiin. Kyllä lesbous ja homous siihen kirjoon mahtuvat. Muistan omalta kouluajaltani tilanteen, ettei luokkatoverini juureva kommunisti-isä olisi halunnut tyttärensä ystäväksi minua, koska minun isäni oli ...sosialidemokraatti.
Mutta lesboperheen pojallahan ei ole kommunisti-isää eikä demari-isää. Kumma kyllä, samat ihmiset joiden mielestä isän puuttuminen on lapselle melkein onnettominta elämässä, pitävät vieläkin pahempana asiana sitä, että lapsella olisikin jopa kaksi isää. Viimeistään silloin puheet "isähahmosta" ja "miehen mallista" vaikenevat, ja tilalle tulee pelkkää silmitöntä torjuntaa.
Huolestuneisiin kysymyksiin pitää toki jaksaa vastata, vaikka välillä niihin hermostuisi. Moni huolestunut kyselijä nimittäin esittää kysymyksensä vilpittömästi: onko lapsi terve? onko se iloinen? kasvaako se niinkuin muutkin lapset? Jos näihin kysymyksiin jaksaa vastata, kyselijä rauhoittuu ja uskoo lesboperheen pikkupojan taapertavan kotonaan ihan yhtä reippaasti kuin muidenkin.
Lapsen saaminen ja kasvattaminen on minulle outoa,
voin vain kuvitella miten iso asia se on. Yksi kokonainen
elämä alkaa, ja vaikka miten yrittäisi, ei voi varmasti
sanoa miten se jatkuu. Maailmassa on nyt kuusi miljardia
ihmistä, enkä suostu uskomaan, että ne kaikki lapset ovat
syntyneet tavan vuoksi, vahingossa, tai vanhempiensa
sosiaaliturvaksi. Kyllä siellä seassa on lesbo-, homo-
ja heterovanhempien hartaasti ja toiveikkaasti alulle
panemia kanssaeläjiä, joille elämä on oikeasti lahja.