Seta-lehti 4/1982: Pääkirjoitus

Neljästoista numero

Meidän piti haastatella tähän lehtemme numeroon ruotsalaista laulajaa Jan Hammarlundia.

Mitä vielä. Sitä juttua ei ole tässä lehdessä.

Miten syntyi suomalainen elokuva "Jäähyväiset", ensimmäinen jossa kuvataan homoseksuaalisuutta vakavissaan? Juttu tästä oli suunnitteilla muttei syntynyt...

Kävimme keväällä haastattelemassa Kalle-lehden päätoimittajaa. Halusimme kysyä: "Kuinka sinä kehtaat?" Juttua ei tullut. Tietäisinpä miksi. Jonnekin se katosi kera kirjoittajiensa.

Askettäin kuoli elokuvaohjaaja Rainer Werner Fassbinder. Hänen muistokirjoitustaan ei ole tässä lehdessä.

Paljon muutakin puuttuu. Jään kaipaamaan kaikkea mikä jäi vuosien varrella sanomatta.

Tom of Finlandin haastattelu ja piirroksia. Käyntejä näyttelyissä tutustumassa uuteen suomalaiseen taiteeseen. Juttutuokioita sydänsuomessa, esikaupungissa, Tukholman betonislummissa asuvan suomalaisen perushintin ja -lesbon kanssa. Hyviä (todella hyviä) runoja. Kirja-arvosteluja (mutta ennenkaikkea kirjoja), musiikkijuttuja (ja musiikkia), teatteriarvosteluja (kunnollisista esityksistä) ...

Kirjoituksia miehille. Juttuja heteromiehistä ja hinteistä, miesten välisestä ystävyydestä, kestävistä ja yhden yön suhteista. Baaritiskien ja tanssilattioiden hämäriä polkuja kartoittavia miesten tekemiä juttuja. Helliä kuvia miehille.

Kirjoituksia naisille. Haastatteluja ja mielipiteitä. Vahvoja, iloisia, myös pelokkaita naisia, isoja ja pieniä ja keskikokoisia naisia. Naisia lähekkäin ja yhdessä. Tekeviä, pohtivia kirjoittavia naisia. Hyvin paljon naisia.

Kirjoituksia nuorille. Kirjoituksia vanheneville, kirjoituksia epävarmoille, kirjoituksia työtätekeville ja työttömille, kirjoituksia uteliaille, lukuhaluisille, tiedonhaluisille, kirjoituksia etsiville ja löytäville.

Kirjoituksia elämäntilanteista: Kun rakastettuni jätti minut. Kun kerroin vanhemmilleni. Kuinka kaupungin kylmyys paleltaa. Mitä olen etsinyt, mitä olen löytänyt, ja mitä aion nyt lähteä hakemaan. Kun kävin koulua, opiskelin yliopistossa, olin metsätöissä, ajatuksiani hautajaisissa. Suhtautumiseni lapsiin, miehiin, naisiin, poliiseihin, puliukkoihin ja -akkoihin, kissoihin, koiriin ja kilpikonniin, ruukkukasveihin ja elintasoon. Kun asuin kommuunissa, avioliitossa, äidin luona, yksin, parisuhteessa, opiskelija-asunnossa. Rakastettuni taholta kokemani onni ja läheisyys, tai riippuvaisuus ja etäisyys.

Ja ennen kaikkea kamppailevia, uskovia, toivovia kirjoituksia. Tarinoita ihmisille jotka luulevat olevansa yksin. Kukaan ei ole yksin. Sanoin ja teoin on puhkaistava ihmisten välille rakennettu asenteiden, odotusten ja pakotteiden himmeä lasiovi. Sitä varten lehdet ovat olemassa. Sitä varten järjestöt. Sitä varten SETA.

Tämä on neljästoista ja viimeinen lehti johon kirjoitan pääkirjoitusta. En tiedä miltä seuraava numero näyttää tai mistä siinä kirjoitetaan. Olen puuhaillut lehden kanssa pari vuotta yksin. Se on pitkä aika. Yksi ihminen ei voi puhua kaikesta. Asioista kirjoittamaan tarvitaan paljon ihmisiä että edes osa kaikesta tulisi sanotuksi. Mikään kirjoitus ei koskaan kata kaikkea eikä mikään lehti tule koskaan olemaan täydellinen. Olen ollut tyytymätön näiden numeroiden köyhyyteen, toivon tulevaisuudelta parempaa.

Tärkein asia kaikista: lehti on olemassa. Puutteineenkin se on ollut maamerkki. Itseäni sen tekeminen on opastanut eteenpäin lähtiessäni tekemään muuta.

Hyvää jatkoa lehdelle ja sen lukijoille!

PS. Erityiset kiitokset OskarilIe, Nennelle ja kaikille toinen toistemme kärsivällisyyttä venyttäneille amatööreille.

Eva Isaksson

Kommentti: 1982 SETA järjesti lehtiseminaarin jossa toimittamani lehti todettiin heikkotasoiseksi. Erosin päätoimittajuudesta. SETA-lehden 5/1982 pääkirjoituksessa edeltävien lehtien tasoa arvostellaan varsin purevaan sävyyn.