Seta-lehti 3/1982: PääkirjoitusVapautuminen???!!!SETAn järjestämä jokatoukokuinen vapautustapahtuma Helsingissä on tätä kirjoittaessani ohi. Vapautumista on harjoitettu keskusteluissa, diskoissa, juhlissa, saunoissa, bileissä, näyttelyissä, mielenosoituksissa - päivänvalossa ja tanssipaikan pimeässä. Mukana oli monenlaisia ihmisiä. Vähäisin osallistuja ei suinkaan ollut puistonpenkiltään hinttejä ja lesboja arvioinut vanha täti, kadun varrella seissyt marssijan opiskelu- tai työ kaveri, iltajuhlaan uteliaisuuttaan mukaan tullut ystävä. "Älä pelkää rakkautta!" oli mielenosoituskulkueen huudoista rakastetuin, siksi että se tuli sydämestä ja osui kuulijoiden sydämeen. Kuka tarvitsee vapautumista? Meistä jokainen. Vapautuminen on saada tietoa siitä ettemme ole yksin, taistella oikeus sanoa mielipiteeemme julki, mahdollisuus toteuttaa itseämme kätemme työllä ja kosketuksella. Vapautuminen on yhtä kuin saada sisäinen varmuus omasta arvosta ja ulkoinen turva sortoa, vähättelyä ja vaikenemista vastaan. Suomi on maa jossa täysimittainen vapautuminen on homoseksuaalien osalta lailla kielletty. Vapautusviikon kirpein anti tuli Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitealta, joka totesi, ettei se voi käytännössä puuttua Suomen rikoslain ns. kehotuskieltoon, huolimatta sen tarjoamista mahdollisuuksista rajoittaa sananvapautta. Vapautuminen merkitsee meillä kivistä tietä vapauteen. Yhtä kaikki se on kuljettava - joka tasolla, kaikkia kanavia myöten, jokaisen ihmisen sydämen sopukoissa. Vapautusviikko oli vain lähtölaskenta tälle pitkälle marssille. Koko vuosi on meille vapautusvuosi ja koko maailma sen tapahtumapaikka. Sinäkin osallistut siihen. 23.5.1982 Eva Isaksson Kommentti: Noihin aikoihin järjestettiin vapautuspäiviä ja vapautusviikkoja, "ylpeys" on myöhäisempi ilmiö. |