Seta-lehti 2/1982: PääkirjoitusNäkymätön miestai yhtähyvin näkymätön nainen. Hänet voi nähdä kaikkialla. Hän ylittää katua, menee kauppaan, ostaa piimää. Mutta mainoksessa, jossa isä, äiti ja kaksi lasta syö ja juo, hänet on unohdettu. Elääkö hän ilmasta vai nauttiiko hän päivällisensä komerossa? Näkymätön mies tekee työtä. Mutta missä hän on kun perheet kohtaavat illalla? Mitä suuvettä hän käyttää ja ketä hän suutelee? Näkymätön mies istuu traktorissa ja kyntää peltoa. Miltä hänen viljelemänsä leipä näyttää? Miltä se maistuu suussa? Kuka on kertonut millaisessa talossa hän asuu ja millainen liina on hänen keittiönpöydällään? Näkymättömät miehet ja naiset ajavat autoa kaikilla moottoriteillä ja kaikilla pienillä kyläteillä. Kukaan ei hätkähdä. Eikä kukaan tiedä millaisiin taloihin he menevät ja ketä he syleilevät vuoteissaan. Kukaan ei näe. Voit katsoa televisiota koko illan ja lukea sanomalehden alusta loppuun. Kokonaiset romaanisarjat vaikenevat hänestä. Enintään voit kohdata hänet pää läpinäkymättömään sideharsoon käärittynä, irvokkaaksi naamioituna ja tuntemattomaksi peitettynä. Näkymätön mies on homo ja näkymätön nainen on lesbo. Muitakin kuuluu näkymättömiin ihmisiin. Sadoin tuhansin näkymättömin käsin he tekevät näkymätöntä työtään. Näkymättömiä ovat heidän oikeutensakin. On avattava silmiä, on lakattava vaikenemasta, on tehtävä näkymätön näkyväksi. On vedettävä verhot pois ihmisten väliltä! 15.3.1982 Eva Isaksson Kommentti: Tämä on varmaan pakinanomaisin kaikista pääkirjoituksistani. Tätä lehden numeroa ei muista poiketen jaettu Eduskuntaan tai päättäjille, koska sen sisältö katsottiin arveluttavaksi. |