Seta-lehti 1/1982: Pääkirjoitus

Ihmisiä ja aktivisteja

Kirjoittaessani tätä, on belgialainen opettaja, Eliane Morissens, nälkälakossa. Hän katsoo sen viimeiseksi keinokseen taistella työnsä, oikeuksiensa ja ihmisarvoisen elämän puolesta.

Tiedän monen ajattelevan, että tuo nyt sentään on liikaa. Ainakin minulle, ainakin minun pienelle elämälleni, asunnolleni, pikku onnelleni. Kaikissa meissä asuu tämä minä, joka katselee marsseja televisiosta. Ajatellaan: aktiivisesti toimiva ihminen on erikoinen ja vaikean tien valinnut. Meitä, jotka näymme ja teemme, sekä ihaillaan että epäillään. Moni olisi mielellään samanlainen. Moni näkisi mielellään, ettei meitä tarvita, Olemme peikkoja, jotka ajavat ihmisiä henkilökohtaisten ratkaisujen ohdakepoluille.

On eräs nainen, jota ihailen ja kunnioitan. Hän näkyy ja hänestä puhutaan. Eräs ystäväni, joka näkyy vähemmän, sanoi hänestä jokin aika sitten ihmetellen: "Hänkin on onneton." Kyllä, hän on onneton ja hän on onnellinen, sillä hän elää ja hän on ihminen.

Eliane Morissens ei ollut aktivisti. Hän oli opettaja, koulunsa arvostettu vararehtori. Hän ei suostunut olemaan piilossa, mikä johti syrjintään ja painostukseen. Eliane, tavallinen avoin ihminen, ei antanut pelotella itseään, vaan puhui tilanteestaan televisiossa. Kahden päivän kuluttua hänet erotettiin. Hän valitti päätöksestä, mutta valitusta ei käsitellä. Tällaiseen kohteluun Eliane vastasi keinoista äärimmäisellä, nälkälakolla.

Mitä sinä olisit tehnyt jos olisit ollut Eliane? Mitä teet kun olet sinä? Sillä siitä on kysymys, olimmepa tavallisia ihmisiä tai aktivisteja.

24.1.1982

Eva Isaksson

Kommentti: Olin mennyt 1981 mukaan kansainväliseen toimintaan. Järjestimme talvella 1982 mielenosoituksen Helsingissä Kaivopihalla ja saimme pikku-uutisen Helsingin Sanomiinkin.