Seta-lehti 4/1981: PääkirjoitusSitten jonakin päivänäKun kesäkuun lopulla kuulin sairausluokituksen 302 poistamisesta, muistin heti kahden vuoden takaa erään setalaisen aktivistin unelmoivat sanat: "Kun se poistetaan, me kokoonnumme yhteen ja juhlimme. Samppanja virtaa... " Mitään tällaista ei tapahtunut. Sadattuhannet homoseksuaalit heräsivät päivään joka oli kuin mikä tahansa muu. Silmiini osui seinäkirjoitus: "Miksi en tunne itseäni yhtään terveemmäksi, Lääkintöhallitus?" Sairausluokituksen ja kehotuskieltopykälän kumoaminen ovat olleet SETAn keskeisiä lyhyen tähtäimen tavoitteita. Pitemmän tähtäimen tavoitteista kertovat SETAn alkuaikojen lennokkaat julkilausumat: SETAn päämääränä on oman itsensä tarpeettomaksi tekeminen. Entä sitten jonakin päivänä kun liitoksissaan natiseva kehotuskielto kaatuu, kun kouluissa, kirkoissa ja työpaikoilla voidaan puhua homoista kuin ihmisistä yleensä? Silloinko SETAn toimistossa vedetään puhelin seinästä, pakataan arkisto lähetettäväksi julkisiin arkistoihin, silloinko lahjoitetaan huone- ja konttorikalut niitä tarvitseville? Pannaan lappu luukulle: suljettu tasa-arvon takia? Se kuulostaa kauniilta aikuisten sadulta johon en jaksa uskoa. Seisoisivatko kaupungeissa nämä samat talot, mutta erilaisin, eri tavalla ajattelevin asukkain? Kulkisivatko kaduilla samat autot, mutta ennakkoluulottomampien kuljettajien ohjaamina? Näissä samoissa tehtaissa ja konttoreissako homoystävällisemmin ajattelevat naiset ja miehet tekisivät työtään liukuhihnan ja näyttöpäätteen parissa? Tässä entisenlaisessako maailmassa pääsisi avoimesti homo presidentiksi suurvaltaan asettelemaan aseita ja ohjuksia ihmisten pariin? Mikä on se minkä pitää muuttua, että me aamulla herätessämme tuntisimme itsemme terveemmiksi, tämän koko maailmanko? 22.7.1981 Eva Isaksson Kommentti: Kun pääkirjoitus oli ilmestynyt, Olli Stålström otti sen hyvin kirjaimellisesti. "Mitä tämä tarkoittaa?" |