Seta-lehti 3/1981: Pääkirjoitus

Mitä ihmeen tekemistä

Osallistuin pääsiäisenä IGAn, homojen YK:ksi ja yhteyskanavaksi laajemminkin muotoutuneen järjestön vuosikokoukseen. Asiat olivat tärkeitä mutta kuitenkin tuntui että tärkein puuttui, se meille kaikille läheisin. Ettei tulisi sotaa.

Naistenpäivänä marssittiin rauhaa, mukana myös SETAn naiset. Sittemmin kuului joku kummastelleen, mitä ihmeen tekemistä lesboilla muka voi olla rauhan kanssa. Kyllä meillä voi olla. Ei pommi homoseksuaaleja eloonjääviksi valikoi. Vain rauhantyöhön osallistumalla siihen voi vaikuttaa.

Siellä IGAn kokouksessa puhuttiin armeijasta, hinttien oikeudesta suorittaa asepalvelus siinä kuin heteromiehetkin. Tasavertaisuus on toki tärkeää, mutta mieleen tuli naisten asevelvollisuudesta käyty julkinen keskustelu. Onko tällainen tasa-arvo vain tasavertaista oikeutta tappaa? En ole mies, mutta ihmettelen miesten puolesta: voiko mies rakastaa miestä ja samalla valmistautua tappamaan toisia miehiä entä naisia. lapsia, vanhuksia? Tasa-arvon yksioikoinen tavoittelu ei saisi sulkea silmiä tuhon edessä.

Sitä en toivo että armeija syrjisi ja luokittelisi homoja kuten joskus on tapahtunut. En tahdo, että homoseksuaalisuus säilytettäisiin palveluksesta vapautumisen perusteena. Siitä ei ole kysymys. Tahdon homoseksuaalien rauhanliikettä. Ihmiskunta tulee vapauttaa asepalveluksesta rauhantahdon perusteella.

On olemassa paljon miehiä, jotka ovat lykänneet armeijaan menoaan, ehkä toivoneet vapautuvansa siitä kokonaan homoseksuaalisuuden perusteella. Tämän toivomuksen pohjalta löytyy vastenmielisyys armeijaa kohtaan, sotaa ja sotilaallisuutta kohtaan. Epämiehekästä? Kyllä, sanan myönteisessä mielessä. Suurin osa homoseksuaaleista miehistä toki suorittaa asepalveluksen. Hinttejä on niin alokkaissa kuin upseeristossakin.

Väkivallan arkipäivää ovat maailmalla homoseksuaalien miesten raa'at pahoinpitelyt ja murhat. Hinttien hakkaaminen on yleismaailmallinen kansanhuvi, jonka voittaa ehkä vain lain ja perinteen sallima naisten pahoinpitely. Uutiset maailmalta kertovat joskus vastavihasta, mutta paljon useammin rauhanomaisista vastalauseista, tuhansien käsien pitelemistä kynttilöistä yössä.

Homoseksuaalien vapautusliike voi olla vain rauhan puolesta, väkivaltaa vastaan.

12.5.1981

Eva Isaksson

Kommentti: 1980-luvun alku oli rauhanliikkeen vahvaa aikaa, ja itsekin olin siinä mukana. Myöhempien päätoimittajien aikaan ei vastaavia painotuksia enää tainnut esiintyä.