Seta-lehti 4/1980: PääkirjoitusKun pommimies soittaaKirjoitan tätä pääkirjoitustani pommiuhan alaisena. Muutama päivä sitten SETAn toimistoon soitti nuori mies varoittaen tulossa olevasta räjähdyksestä. Poliisi tutkii asiaa. Tämä pommiuhkaus ei ole SETAn historian ensimmäinen, ja tuskinpa se myöskään jää viimeiseksi. Vielä ei ole räjähtänyt - mutta sekin kerta voi tulla. Pommia vakavampi asia on kuitenkin pommilla uhkaajan mielessä kytevä viha - olipa hän. tosissaan tai ei. SETA ei karta julkisuutta eikä julkisia kannanottoja. Toimintamme päämääränä on lisätä tietoa ja suvaitsevaisuutta. Näin tehden me toisaalta asetumme alttiiksi ennakkoluuloille ja vihalle, joita rajoittava lainsäädäntö omalta osaltaan pitää yllä. Osittain on kyse yleismaailmallisesta ilmiöstä. Homoseksuaalien rohkea ja monilukuinen esiinmarssi on synnyttänyt pelkoa ja hämmästystä ihmisissä jotka vielä eivät ole valmiita kohtaamaan meitä. Palatessaan äskettäin New Yorkista lehtemme taloudenhoitaja kertoi järkyttävästä väkivallanteosta. Eräs mies oli avannut konekivääritulen erään homobaarin edessä seisseitä miehiä kohti, surmaten heistä kaksi ja haavoittaen kuutta. Kiinni jouduttuaan hän harmitteli, ettei ollut tappanut useampia. Väkivallan aalto nousee, onko meidän väistyttävä sen tieltä? Kaikuvatko asiallisen tiedon sanat kuuroille korville? Herätämmekö turhia toiveita vakuuttaessamme, että homoseksuaaleilla on toivoa ja että elämä tässä yhteiskunnassa ja nyt voi olla elämisen arvoista? Uskon, että toivoa on. Ne jotka hyökkäävät homoseksuaaleja vastaan sanoin ja teoin, pelkäävät. Siksi me emme saa pelätä. Tässä tilanteessa ei rohkeus ole tyhmänrohkeaa, vaan ainoa vaihtoehto. 16.12.1980 Eva Isaksson Kommentti: Tähän pääkirjoitukseen tuli hyvin selkeää palautetta koskien sitä, että on aivan luonnollista ja hyväksyttävää pelätä jos uhataan pommilla. Ja näinhän se tietysti on. |