Seta-lehti 3/1980: PääkirjoitusEn tiedä.Rakkaani istui ja kirjoitti vastaustaan SETA-lehden työsyrjintäkyselyyn. Hän tuli viimeiseen kysymykseen. Mietti. Kysymys kuului: "Luuletko että saisit tukea ammattijärjestöltä tai muualta jos joudut vaikeuksiin?" Viimein hän vastasi: en tiedä. Puolet kyselyyn vastanneista oli ammatillisesti järjestäytyneitä. Vain hyvin harva uskoi saavansa tukea. Miksi? Homoseksuaali sairaanhoitaja, opettaja, tutkija tekee työnsä siinä kuin kaikki muutkin. Mutta ihmeellisiä ajatuksia asuu yhä työnantajien päässä: että homoseksuaali myyntimies pelottaa asiakkaat pois, että homoseksuaali opettaja viettelee nuoria poikia tai tyttöjä... Onko siis ihme, että homoseksuaali on työpaikallaan hiljaa ja tekee työnsä? Mikään laki ei sano suoraan häntä suojaavansa. Syrjinnän aiheeton pelko kasvaa. Todellisen syrjinnän yllättäessä syrjitty vaikenee tai häpeää sitä yksin. Miksi yksin? Mistä tuki? Muualla maailmassa on kysytty tämä kysymys moneen kertaan. Vastaus on nyt koeteltavana: kun järjestäydymme yhteen, kun vaikutamme ammattiyhdistysliikkeessä, meitä kuullaan - jos meitä on monta. Kuulemme maailmalta edelleenkin uutisia syrjinnästä, mutta myös toisenlaisia uutisia. Kuulemme tapauksista, joissa homoseksuaalit ovat omalla joukkovoimallaan tai muiden tuella saavuttaneet erävoittoja. Olemmeko jo Suomessakin valmiita ajamaan etujamme - myös ammatillisesti? 21.10.1980 Eva Isaksson Kommentti: Samassa lehden numerossa oli työelämää käsittelevä juttu. |