Seta-lehti 2/1980: Pääkirjoitus

Tyttö meni kylpyyn

ja vieläpä kaksi kertaa samana päivänä. Hän puki ylleen vasta ostetut vaatteet. Hän kampasi hiuksensa. Oli aika valmistautua tapahtumaan joka oli hänen siihenastisen elämänsä tärkein.

Tyttö ajatteli paikkaa minne oli menossa. Pelotti ja sanalla jännitti ihanasti. Paikassa, jota varten hän oli niin huolellisesti valmistautunut, toteutuisivat monet pitkään tukahdutetut unelmat.

Tyttö oli lähdössä homoseksuaalien tansseihin.

Mitä hänelle tapahtui sinä iltana tai myöhemmin? Hän saattoi istua yksin, uusien kokemustensa hämmentämänä. Tai ehkä hän puhui, ensi kertaa elämässään, ihmisten kanssa joista oli itsestään selvää että hän on homoseksuaali. Vihdoinkin lausuttiin ääneen tämä vapauttava ja pelottava sana.

Lukemattomat homoseksuaalit ottavat tämän askeleen yhdestä maailmasta toiseen. Yhteiskunnassa he kantavat sairausleimaa hiljaisuudessa, jonka lakikirjaan painettu kehottamiskielto on synnyttänyt. Heidän unelmansa eivät toteudu tanssi-illoissa, sillä ihminen tarvitsee koko yhteiskunnan verran tilaa elämälleen.,

Ehkä tyttö jäi näiden kahden maailman välille. Tai kenties hän kamppailee meidän kanssamme, valmistautuu ottamaan askeleen paikkaan, josta hän on kauan haaveillut, jota varten olemme niin huolellisesti valmistautuneet - yhteiskuntaan, jossa homoseksuaalit voivat elää ja rakastaa avoimesti ja tasavertaisina.

19.6.1980

Eva Isaksson

Kommentti: Tanssiin lähtöä tekevä tyttö perustui omiin kokemuksiini.