Homona ja lesbona Euroopassa
Homona ja lesbona Euroopassa: Euroopan maat

TURKKI


Vain pieni viipale Eurooppaa kuuluu Turkkiin, mutta sen suuruudenaikojen islamilainen perintö on jättänyt jälkensä koko Balkanin niemimaalle. Perinteisessä turkkilaisessa kulttuurissa homoseksuaalisuudella on ollut pitkä historiansa, jota uskonto ei ole pystynyt tukahduttamaan. Toisaalta islamin jyrkkä jako miesten ja naisten elämänpiireihin näkyy selvästi nykyturkkilaisessa yhteiskunnassa.

Homoseksuaalisuutta ei ole koskaan kriminalisoitu Turkin rikoslaissa, ja jopa suojaikärajat ovat samat homo- ja heterosuhteille. Lakien vapaamielisyydestä kiitellään usein Kemal Atatrkia, Turkin tasavallan ensimmäistä johtajaa, joka pyrki säätämään demokraattisia lakeja ja kohentamaan varsinkin naisten yhteiskunnallista asemaa.

Käytännössä homoseksuaalit ovat nykypäivän Turkissa ahtaalla. Istanbulista ja muista suurista kaupungeista löytyy suuria homoghettoja, joissa transvestiitti-prostituoidut tarjoavat seksuaalisia palveluksiaan. Asiakkaina on sekä homoja että naisten puutetta potevia heteromiehiä. Nämä ghetot muodostavat oman, turkkilaisesta perheyhteisöstä jyrkästi erillisen maailmansa, jota poliisi valvoo tarkasti. Vaikka homoseksuaalisuus onkin sallittua, laki ei kiellä myöskään poliisin mielivaltaa ja pidätyksiä.

Turkin nykyiset vallanpitäjät ovat kiristäneet toimia homoseksuaaleja vastaan. Vuonna 1986 poliisi järjesti väkivaltaisten ratsioiden aallon Istanbulin homobaareihin. Samana vuonna julkaistun homoseksuaalisuutta esittelevän kirjan mukaan lähes kaikilla tekijän, Arlan Yzgnin, haastattelemilla homomiehillä oli omakohtaisia kokemuksia poliisin mielivaltaisuuksista. Turkin vihreän radikaalipuolueen lehti joutui 1989 syytteeseen homoseksuaalisen tiedon levittämisestä ja herjaavasta väitteestään, että Kemal Atatrk olisi ollut homo. Puolueen puheenjohtaja on pidätetty useampia kertoja hänen vastustettuaan julkisesti homovainoja.

Turkin viranomaiset väittävät, ettei homoseksuaalien yhdistystoiminnalle eikä kokoontumiselle ole mitään esteitä. Totuus on kuitenkin ristiriidassa virallisten lausuntojen kanssa. Heinäkuussa 1993 Istanbulissa oli määrä pitää maan ensimmäinen homoseksuaalien kansainvälinen vapautuskonferenssi. Sen tarkoituksena oli käsitellä elämistä Turkissa homona ja lesbona, AIDSin vastaista työtä ja ihmisoikeuksia. Viranomaiset estivät konferenssin ja pidättivät kolme järjestelyihin osallistunutta turkkilaista aktivistia ja 28 ulkomaalaista osanottajaa. Jälkimmäiset karkotettiin saman tien maasta, kun heidät oli ensin yritetty pakottaa HIV-testiin.

Homoseksuaalisuudesta ei suinkaan vaieta Turkissa. Homoghetot eivät ole täysin piilossa julkisuudelta, ja skandaalilehdistö saa vapaasti levittää omaa vääristynyttä tietoaan. Ainoastaan homoseksuaalien oma järjestötoiminta ja tiedotus on tahallisesti tehty hankalaksi.