Romania tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten vaikea ylikansallisten yhteenliittymien on vaikuttaa yksittäisten valtioiden lainsäädäntöön. Kun Romania pyrki Euroopan neuvoston jäseneksi, eräänä mukaanpääsyn ehtona oli ihmisoikeuksia loukkaavien lakipykälien poistaminen Romanian rikoslaista. Romania antoi lupauksia lakiuudistuksista, ja hyväksyttiin alustavasti Neuvoston jäseneksi lokakuussa 1993. Vaikka lakeja ryhdyttiin muuttamaan alkuvuodesta 1994, tehdyt lakiesitykset ovat yhä edelleen ristiriidassa eurooppalaisen oikeuskäsityksen kanssa.

Ceausescun valtakauden seksuaalipolitiikka oli ollut kauhistuttava esimerkki kansalaisten yksityiselämän valtiollisesta valvonnasta. Heteroseksuaalinen pakkolisääntyminen oli virallinen ihanne. Ehkäisyvälineitä ei ollut saatavilla lainkaan. Yksineläjiä vainottiin ja epäiltiin homoseksuaalisuudesta. Rikoslain pykälä 200 kielsi kaiken homoseksuaalisen käyttäytymisen, pykälä 204 sensuuntaiset aikeetkin.

Kiinnijääneet homoseksuaalit, niin naiset kuin miehetkin, voitiin lain nojalla tuomita viideksi vuodeksi vankeuteen. Homoseksuaalisuudesta epäillyiltä saatettiin kiristää tunnustus pahoinpitelyin. Vankeuden sijaan tuomittu saatettiin toimittaa pidemmäksi ajaksi mielisairaalaan, missä homoseksuaalisuutta 'parannettiin' lääkityksellä, sähköshokeilla ja kastroinnilla. Vuonna 1987 järjestettiin laajoja ratsioita homoseksuaalien kiinnisaamiseksi. Eräs niiden yhteydessä pidätetty ja pahoinpidelty homomies teki itsemurhan hyppäämällä ulos poliisiaseman ikkunasta. Vangittujen joukossa oli monia julkisuuden henkilöitä, mm. Bukarestin valtionoopperan entinen johtaja.

Romanian viranomaiset ovat viime vuosina vakuutelleet, ettei homoseksuaaleja ole pidätetty pykälän 200 nojalla sitten vallanvaihdosvuoden 1989. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen tietojen mukaan pidätyksiä on kuitenkin jatkettu koko ajan, ja maan vankiloissa viruu kymmeniä homoja (vuoden 1994 keväällä 57). Tietojen mukaan näiden kohtelu muutenkin täysissä romanialaisissa vankiloissa on erityisen raakaa.

Doru Marian Bedien tapaus on melko tyypillinen. Hänet pidätettiin heinäkuussa 1992 juuri hänen täytettyään 19 vuotta. Hän oli oman kertomuksensa mukaan jutellut tuttaviensa kanssa huoltoaseman pihalla. Nämä olivat sanoneet kuulleensa että eräs heitä nuorempi 14-vuotias poika oli homoseksuaali. Marian epäili ehkä olevansa itsekin homo, ja hakeutui vaivihkaa juttusille pojan kanssa. Tämä myönsi homoutensa ja kertoi, että hänellä oli jo pidempään ollut suhde itseään huomattavasti vanhempaan mieheen.

Marian aloitti pojan kanssa seksisuhteen. He tapailivat toisiaan viikon verran puistossa paremman paikan puutteessa. Heidät tietenkin nähtiin ja ilmiannettiin. Nuoremman pojan vanhemmat syyttivät Mariania siitä että tämä oli sitonut ja raiskannut viattoman pojan. Poliisiasemalla hentoa ja pienikokoista Mariania hakattiin kämmeniin patukalla kunnes hän tunnusti. Elämänsä ensimmäisestä ja ainoasta seksisuhteesta hän sai neljän ja puolen vuoden ehdottoman vankeustuomion. Hänet vankilassa tavanneet ihmisoikeusaktivistit saivat sen käsityksen että häntä pahoinpideltiin vankeudessa ja että hänet oli siellä olleessaan raiskattu toistuvasti.

Ei olekaan ihme, että Romanian anomukseen päästä Euroopan neuvoston jäseneksi suhtauduttiin monissa maissa varauksellisesti. Homolait eivät suinkaan olleet Romanian lainsäädännön ainoa pimeä luku. Edelleen voimassa olevien pykälien mukaan väkivaltaiseen raiskaukseen syyllistynyttä ei voida tuomita, mikäli hän nai uhrinsa. Niinpä jos miesjoukko raiskaa ja pahoinpitelee alaikäisen tytön ja yksi näistä menee naimisiin raiskatun kanssa, kaikki rikokseen osallistuneet vapautetaan syytteestä.

Romanian yritykset kohentaa lakejaan eurooppalaisemmiksi saivat outojakin käänteitä. Hallituksen valmistelema esitys lievensi pykälää 200, mutta lainvalmistelukomiteassa lievennykset poistettiin. Sen lisäksi lainrikkojien kansalaisoikeuksiin olisi puututtu ankaralla kädellä. Homoseksuaalisista teoista tuomittu olisi menettänyt joukon kansalaisoikeuksiaan (mm. äänioikeutensa) loppuiäkseen.

Se rikoslain pykälän 200 muotoilu, jonka Romanian senaatti hyväksyi helmikuussa 1994, ei täyttänyt niitä vaatimuksia, jotka Euroopan neuvosto asetti Romanian jäseneksi hyväksymiselle. Homoseksuaaliset suhteet ovat tosin lain mukaan sallittuja, paitsi aiheuttaessaan "julkista pahennusta", jolloin niistä voidaan tuomita 1-5 vuodeksi vankeuteen. Käytännössähän jokaisen ilmitulleen homosuhteen voidaan katsoa täyttävän rangaistavuuden ehdot.

Lisäksi pykälä 200 määrittelee eripituisia vankeusrangaistuksia. Mikäli toinen osapuoli on alaikäinen tai suhteeseen liittyy pakottamista, vankeutta voi saada jopa 10-20 vuotta.

Arveluttavin osa pykälästä 200 toteaa: "Kehottaminen tai houkuttelu edellisissä pykälissä viitattuihin tekoihin sekä propaganda, yhteenliittyminen tai millainen tahansa käännytystoiminta niiden edistämiseksi on 1-5 vuoden vankeudella rangaistava teko."

Keväällä 1994 parlamentin lainsäädäntökomitea antoi omat ehdotuksensa pykälän 200 muuttamiseksi. Julkinen pahennus on niistä poistettu ja muutettu kielloksi harjoittaa pykälän tarkoittamia tekoja muuten kuin julkisesti. Lisäksi arveluttavimmat kohdat koskien järjestäytynyttä "käännytystoimintaa" on ehdotuksessa poistettu.

Romaniassa on ollut varovaista homoseksuaalien järjestötoimintaa vuodesta 1991 lähtien, jolloin ryhmä Bukarestin yliopiston opiskelijoita alkoi kokoontua nimellä 'Täydet suhteet'. Vaikutusmahdollisuudet maassa, jota voidaan varauksetta kutsua Euroopan homovastaisimmaksi, eivät kuitenkaan ole kovin suuret.

Viimeksi Romania pääsi otsikoihin kieltäessään ulkomaisten homo- ja lesbotanssijoiden, mm. suomalaisen Eri-tanssiryhmän esiintymisen Bukarestissa heinäkuussa 1994.